play

Kesäsanomat: ”Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta”

Kuva otettu muutama kesä sitten Härskiinmutkassa Parikkalassa.

Kuva otettu muutama kesä sitten Härskiinmutkassa Parikkalassa. Kuva: Jari Venhovaara

Minna Kokkonen

50-vuotiaat

Vanheneminen ei tunnu Susan Venhovaarasta kivalta.

– Keho ikääntyy ja se harmittaa. Minulla on aina ollut kriisi, kun täytän pyöreitä.

– Ainoa hyvä asia on, että itsetuntemus on lisääntynyt. Olen oppinut vetämään rajoja ja olemaan itselleen armollisempi.

Ainoa asia, mikä Mika Venhovaaraa kismittää vuosien karttumisessa on se, mitä suomimies välttelee viimeiseen asti.

– Pitäisi mennä johonkin äijätarkastukseen, mutta en uskalla.

– Ei sussa kyllä edes näy, että vanhenet, Susan tuumaa.

– Mutta aloin harmaantumaan jo kolmekymppisenä. Tukka kuitenkin on pysynyt päässä, toisin kuin lähisuvun miehillä, Mika veistelee.

– Silloin kun tavattiin, niin vielä hiuksiasi värjäsit. Hyvä, ettet niin enää tee. Harmaa on charmikasta! Susan kehuu puolisoaan.

Muutto maalle

Venhovaarat pitivät Mikan syntymäkuntaa Parikkalaa vahvana vaihtoehtona, kun he päättivät karistaa pääkaupunkiseudun pölyt kannoiltaan. Susanin isän lapsuuden kotitalo, vanha mummila Sysmässä, vei kuitenkin voiton.

Reilu vuosi sitten muuttokuorma kurvasi Vantaalta Päijät-Hämeeseen. Susanin sisko Sari miehineen muutti alle vuosi sitten myös samaiselle paikkakunnalle, jossa sisarten isäkin asustaa.

Uuteen, mutta tuttuun ympäristöön asettuminen on tuntunut oikealta ratkaisulta.

– Piha on iso ja kasvihuonekin löytyy. On perunapelto, neljä omenapuuta ja marjapensaita, Susan luettelee.

– Tontti rajoittuu metsään. Ilvestä, sutta ja karhua on nähty lähipihoilla, Mika tietää.

Tekemistä piisaa

Rintamamiestalossa, joka sisätiloistaan oli edellisen asukkaan toimesta melko vasta remontoitu, riittää tekemistä. Mikalla on meneillään lämpimän varastotilan rakentaminen äänentoistolaitteille.

– Kuntoilu hoituu samalla, kun kahdeksan tuntia siirtelee noita betoniharkkoja.

– Kun olen melkein neljännesvuosisadan toiminut teatterialalla, joka mielletään melko feminiiniseksi, niin kohottaahan se miehistä itsetuntoa huomata, että mähän vedän tälleen raksajätkänä menemään, mies nauraa ja myöntää olevansa malttamaton.

– Olisi tajuttava pitää taukoja. Keskeneräinen projekti tekisi mieli tehdä siltä istumalta loppuun.

– Ei tällaista piirrettä tosiaan tullut esiin aiemmin rivarikämppäasujana, Susan myöntää, mutta muistuttaa miestään lempeästi:

– Hei emmehän me muuttaneet maalle, että tultaisiin tänne stressaamaan!

Tämä on nähty

Muuttaminen maaseudulle muhi mielessä kolmisen vuotta, ennen kuin pariskunta uskalsi ryhtyä elämänmuutokseen.

– Tuli todella vahvasti se olo, että nyt tämä pääkaupunkiseutu on nähty, Mika muistaa.

– Ja mä kipuilin, kaikenlaista, fyysisesti. Kamelinselkä katkesi, kun en pystynyt lähtemään Lappiin yhtyeeni Värttinän kanssa kiertueelle, Susan muistelee.

– Mutta mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.

Onko siis maisemanvaihdos tuonut tuota toivottua muutosta?

– Ihan huimasti verrattuna siihen, mitä se vointi aiemmin oli. Enää ei tule romahduksia. Keväällä tein paljon töitä, mutta palauduin nopeasti, Susan tarkentaa ja selventää, mistä on kysymys.

Kerralla kaikkea

Perhettä koettelivat haasteet korona-ajan alettua. Pitkäaikainen haave ja kallis projekti, Susanin omarahoitteinen soololevy, ilmestyi huhtikuussa 2020. Juuri silloin, kun pandemia oli sulkenut keikkapaikat ja koko yhteiskunnan maaliskuussa.

Toukokuussa Susanin artistisivut hakkeroitiin ja firman tililtä katosi rahaa useampi tuhat euroa. Tilanteen selvittäminen oli kaikkinensa pitkä, raskas ja monimutkainen prosessi.

Susan alkoi sairastella. Ennestään sirokokoinen nainen laihtui lähes 15 kiloa niin, että paino oli enää 45 kiloa. Lihakset hävisivät.

– En pystynyt istumaan kauaa edes saunanlauteilla luisevalla takamuksellani, Susan kuvaa.

Oudot oireet

Kurkussa oli kuristava tunne niin, että kipu meni rintalastaan asti eikä Susan pystynyt pitämään kaulallaan mitään. Oireet laajenivat rytmihäiriöksi. Susan kärsi viikkojen mittaisista migreenikausista. Kerran silmissä sumeni niin, että hän kaatui ja sai aivotärähdyksen.

Susan läpikävi kaikki hoitomuodot, mitä vain voi, eikä syytä sairastamiselle ollut löytyä millään.

– Luulin pitkään, että vika on suolistossa. Puolitoista vuotta olin todella tiukalla ruokavaliolla, jopa raakaravinnolla, refluksin takia.

Parisuhdekin joutui koetukselle sairastamisen myötä.

– En osannut auttaa vaimoani, joten menin neuvottomaan tilaan ja vetäydyin helposti. Kun ei löydetä syytä, ei voida korjata, ajattelin. Tilanne oli sietämätön, Mika myöntää.

– Ja sitten itse koin, että kun toinen vetäytyy, niin se hylkää mut, Susan avaa fiiliksistään.

Voimakkaat fyysiset oireet viittasivatkin hermoston herkistymiseen. Hermosto oli ikään kuin jäänyt hälytystilaan.

– Olen niin helvetin jääräpäinen, sillä enhän minä ole mikään uupuja!, Susan puhisee ajatelleensa.

– Meni vuosi, ennen kuin uskoin diagnoosia, vaikka monet asiantuntijat olivat samaan tulokseen päätyneet. Siksi matka on ollut pitkä ja kuoppainen. Mutta olen oppinut itsestäni hirveästi.

– Viisas keho yritti viestittää: stoppaa, ja rauhoitu.

Parasta vapaus

Audiovisuaalisen alan ammattilainen Mika on tehnyt arviolta 1000 äänentoistokeikkaa freelancerina. Vakituisena äänimiehenä hän toimii tällä hetkellä Värttinälle, aiemmin yhdeksän vuoden ajan bändille Teleks.

Mika on ollut töissä Saara Aallon joulukiertueella kahtena edellisenä vuonna.

Keikkatyöt, konsertteja, kiertueita. Työtehtävät ovat pääsääntöisesti äänentoistoon liittyviä, mutta joskus valomiehen hommiakin on. Mika soittaa myös kitaraa ja laulaa sekä esiintyy vaimonsa kanssa.

Mika toimi hiljattain muutaman kuukauden Sysmän Suvisoitto -festivaalien toiminnanjohtajana. Hän kuitenkin luopui helmikuussa pestistään.

Töitä kuitenkin Venhovaaroilla riittää.

– Kun sana leviää, pyydetään usein uudestaan seuraaville keikoille.

– Improvisointi on aina istunut itselle ja meille, ja se vapaus. Saa itse valita keikkansa ja määritellä aikataulunsa, Susan jatkaa.

Aitous hävinnyt

Musiikkiteollisuuden muovimaisuus ja kertakäyttöisyys tänä päivänä ottaa Mikaa päähän.

– Musiikki on niin teknisesti tuotettua, että laulukaan on enää todella harvoin luomua. Lähes kaikki vedetään autotunen ja filttereiden läpi.

Tämä tarkoittaa sitä, että tekniikalla saadaan laulu kuulostamaan täydelliseltä, vaikka solisti laulelisi metrikaupalla nuotin vierestä.

– Varsinkin pop-genressä laulua prosessoidaan livenäkin niin voimakkaasti, että joskus esimerkiksi kuulee niin alhaalta laulettua bassoääntä, ettei sellaista voi ihmisääni edes tuottaa. Onhan se toki makean kuuloista, mutta taian tekee miksaaja plugareillaan.

– Tänä päivänä musiikillisesti hyvinkin lahjattomat voivat pärjätä. Someilmiöt kääntävät rahat taskuihinsa. Valitettavasti monet, muuta kuin poppia, hip-hoppia tai räppiä esittävät, huippulahjakkaat ja virtuoottiset muusikot ovat usein niitä häviäjiä tässä bisneksessä, Mika lataa.

Nurinkuriset identiteetit

Luonteeltaan Susan on ennemminkin karjalainen ja Mika hämäläinen, vaikka perimä on täysin päinvastainen.

Ehkä se selittyy osin sillä, että eläväinen Susan halusi kansanmuusikoksi jo pienestä pitäen ja opiskeli itselleen maisterin paperit Sibelius-Akatemiasta. Värttinän riveissä Susan on ollut jo vuodessa 1997.

– Koko perhe tanssi kansantansseja, että sieltä se pistos on tullut. Olen tiennyt tosi nuoresta, että haluan kansanmuusikoksi, ei ollut vaihtoehtoja. Värttinään menin ensin tuuraamaan, mutta jäin.

– Musiikin kansanläheisyys, luovuus ja luomuus kiehtovat, Susan miettii ja huomauttaa, ettei Värttinässä lauluääniä muokkailla.

Yhtyeeltä on tulossa sinkku alkukesästä ja uusi albumi keväällä.

Uutta viisunostetta

Susan Aho edusti yhdessä Johanna Hytin kanssa Suomea vuonna 2010 Euroviisuissa duolla Kuunkuiskaajat, kappaleella Työlki ellää.

Hetken mielijohteesta syntynyt Kuunkuiskaajien ”boomerversio” Käärijän Cha Cha Cha -viisusta viime vuonna nostatti hurjat katsojaluvut suoratoistokanavilla ja sosiaalisessa mediassa.

– Se musavideo kuvattiin kännykällä ja kohta oltiinkin Maikkarin haastattelussa.

– Jos tarkemmin videointia tarkkailee huomaa, että viisuaikojen kanssa päällekkäinen MM-lätkä sieltä heijastuu telkkarista meidän olohuoneen vitriinin lasiovista, Susan hekottaa.

Kuunkuiskaajat lopetti virallisesti 2016, mutta ovat nyt päähänpistona kehitelleet pop-up-henkistä keikkailua.

Papinniemen leirintäalueella Uukuniemellä duo aikoo esiintyä heinäkuussa.

Pyhäjärven rannoilla

Uukuniemestä on tullut Mikalle jopa tärkeämpi paikka Parikkalassa, kuin lapsuuden ja nuoruuden keskustan Kangaskylä. Miksi näin?

– Pyhäjärvi, Mika sanoo ykskantaan.

– Ai että ja veneily siellä. Ihan parasta, Susan komppaa.

– Tuolla järvellä voi vielä löytää uusia pikkurantoja, joissa voi oleskella kuin Ellun kanat. Uukuniemellä on lisäksi välitön ilmapiiri, Mika kokee.

Vaikka omassa talossa ja pihapiirissä Sysmässä on puuhasteltavaa yllin kyllin, Hannolan mäellä oleva Kummun kesäpaikka Uukuniemellä vetää pariskuntaa puoleensa.

– Siellä pääsee irtautumaan omista arjen kuvioista, Mika toteaa.

Tämän kesän päätteeksi, paikallisten toivetta toteuttaen, Mika on järjestämässä Uukuniemellä Juholan Biisoniareenalla kahtena peräkkäisenä viikonloppuna Plan B -hankkeen ja Simpelejärven opiston kautta Äänitekniikan perusteita -kurssin. Kurssi on tarkoitettu alasta haaveileville ja heille, jotka ovat jo äänentoiston kanssa tekemisissä.

Kukkaketoihin Susan ihastui jo ensikäynnillään Uukuniemellä. Hääpäiväkuva kesältä 2017, Kummun tsasounan lähettyviltä.

Kukkaketoihin Susan ihastui jo ensikäynnillään Uukuniemellä. Hääpäiväkuva kesältä 2017, Kummun tsasounan lähettyviltä. Kuva: Ingemar Raukola

Kumpupilviä ja luonnonkukkia

Ihana paikka, ajatteli Susan 150-vuotisesta Hannolasta heti ensikäynnillään ja koki Uukuniemen pitäjän nopeasti omaksi sydämen paikakseen.

Venhovaarojen tuttavuus syveni rakkaudeksi yhdeksisen vuotta sitten. Aivan kesäpaikan läheisyydessä sijaitsee Kummun tsasouna, jossa pari sanoi toisilleen tahdon parisen vuotta seurustelun alkamisesta.

Hääkuvat on otettu luonnon helmassa.

– Huomioni kiinnitti heti alkuun se, että luonnontilassa olevia kukkaketoja on paljon. Luonnonkukkien monimuotoisuuden kirjo on näillä main huomattava, Susan ihastelee.

Pariskunnan mielestä Raja-Karjalassa on ihan omanlaisensa maisema.

– Ennen kuin Värttinän Viena-levyä tehtiin, menimme asustelemaan paikallisten laulajamummojen luo Vienan Karjalaan yhtyeen kanssa. Huomasin, että pilvet ovat siellä aivan kuten Parikkalassa, jotenkin kovin muhkeita. Sellaisia, kuin lapset piirtävät! Uukuniemellä usein näkyy näitä, Susan kuvailee.

Mika on miettinyt, että laatokankarjalainen ilmasto voisi olla selitys taivaanlampaisiin.

– Laatokka on niin lähellä, joten ilman on kostea. Lehtipuita on myös aika paljon, Mika on laittanut merkille.

– Ja Uukuniemen auringonlaskut, Susan jatkaa.

– Eivät ne ole missään niin komeita. Ja aina se pinkki taivas.

Joku se vaan Uukuniemessä sykähdyttää, toteavat Venhovaarat, lähes yhteen ääneen.

Venhovaarat

  • Syntyneet vuonna 1974, viiden päivän erolla helmi-maaliskuussa

  • Asuvat Sysmässä

  • Perheeseen kuuluu tytär Helli ja Pyry-koira

  • Esiintyvät nimellä Duo Venho

  • Tikkala-folk -järjestäjiä, Susan tapahtuman tait. joht.

Susan Venhovaara

  • Artistinimi Susan Aho

  • Syntynyt Espoossa

  • Koulutus: kansanmusiikin maisteri

  • Muusikko, soittaja-laulaja, lauluntekijä

  • Nukeillanäyttelijä (Nukketeatteri Sampo, Hki)

  • Kansanmusiikkiyhtyeen Värttinä laulaja

  • Rautawenho -duo Marko Rautavaaran kanssa

  • Kuunkuiskaajat -duo Johanna Hytin kanssa

Mika Venhovaara

  • Syntynyt Parikkalassa

  • Koulutus: media-assistentti

  • Muusikko, soittaja-laulaja, lauluntekijä

  • Vuodesta 2010 freelancer äänentoistoalalla

  • Kansallisteatterissa valo- ja äänimiehenä 1998-2002, äänimestarina 2002-10, 2018-20

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta