play

Kesäsanomat: Mariskassa virtaa karjalaisveri

Kolean helatorstain tienoilla Mariska ja taustalla lainehtiva Simpelejärvi.

Kolean helatorstain tienoilla Mariska ja taustalla lainehtiva Simpelejärvi. Kuva: Minna Kokkonen

Minna Kokkonen

Karjalaisuus löi leimansa Mariskaan jo lapsena. Äidin puolen suku on Parikkalan seudulta lähtöisin.

– Tämä murre on äitini kieli. Suvun karjalaisnaiset eivät ole luopuneet ”mie:stä”, peitelleet tai piilotelleet taustaansa, vaan pospottaneet sitä aina, itse Helsingissä syntynyt ja varttunut laulaja kertoo.

Mariskan koti on ollut kielellisesti orientoitunut, sillä äiti on kirjoittaja. Lapsuudessa saunavuoroilla opeteltiin runonlausuntaa.

– Pitää artikuloida! Äiti on muistuttanut, että tulee puhua kuuluvalla äänellä ja selkeästi. Itse kun olen ennemminkin sellainen stadilainen murjottaja ja murisija.

Osa-aikaparikkalalainen

Mariskan äiti ja hänen siskonsa, sekä myöhemmin isoäiti muuttivat aikoinaan Helsinkiin. Osa-aikaparikkalalainen Mariskasta tuli marraskuussa 2021, jolloin hän hankki paikkakunnalta itselleen kakkosasunnon vahvan intuition seurauksena.

Mariskaa ei kuitenkaan paljoa ole näkynyt viime kuukausina ja syykin on selvä: ekaluokkalainen tytär käy koulua kotikaupungissaan. Helsingissä on siis koti, mutta Parikkala on se paikka, johon Mariska erittäin mielellään palaa.

– Täällä on turvallinen olo. Välillä harmittaa, ettei voi viettää niin paljoa aikaa näillä huudeilla mitä tahtoisin.

Mariska kertoo, että oli mukavaa huomata lapsensa reaktiot matkustaessa pääkaupunkiseudulta kohti rajanpintaa helatorstain tienoilla pidemmäksi venyneen ajan jälkeen.

– Tyttö oli väsynyt autossa ja automatkustaminen oli tylsää. Mutta kun Parikkala alkoi lähestyä, alkoi puhekin pulputa.

Kirjoitusvaiheessa

Mariskan kalenterissa oli tänä vuonna tasan yksi keikka oman yhtyeen kanssa. Tällä hetkellä on meneillään uuden levyn tekeminen ja kirjoitusvaihe. Äänitteen olisi tarkoitus olla julkaisuvalmis ensi vuoden puolella.

– Levyä edeltävä aika on hiljaisempaa. Kaikki vuodet ovat erilaisia riippuen siitä, missä fokus milloinkin on.

Päätyönään, suurelle yleisölle ehkä yllättäen, on muuta kuin esiintyvänä taiteilijana toimiminen. Mariska on biisinkirjoittaja. Arkiviikon aikana hänellä on yhdestä kolmeen yhteiskirjoittamissessioita toisten tekijöiden kanssa. Lopun aikaa Mariska kirjoittaa itsekseen.

Normaalisti se on tiedossa ennakkoon, kenelle työtä tehdään. Kappale työstetään alusta loppuun tai ainakin ensimmäinen säkeistö kertosäkeineen, valmista enteileväksi teokseksi, yleensä yhdellä istunnalla.

– Vaste voi tosin tulla vasta vaikka kolmen vuoden päästä sen osalta, että mitkä biisit menevät eteenpäin.

Välillä Mariskalle tulee pyyntöjä, että pitäisi tehdä kirjoitustöitä ilmaiseksi.

– Jos tilaaja ei käsitä, että tätä hommaa tehdään ammattimaisesti ja jos koen, etten pysty panostamaan täysipainoisesti projektiin, luovun tehtävästä. Työn pitää tuntua oikealta; nää on myös fiilisjuttuja.

Kynä ja paperi

Mariskan tärkeimmät työvälineet ovat kynä, paperi ja puhelimen nauhuri. Kotona on piano, josta on lisäksi hyötyä biisejä hahmotellessa.

– Opiskelin joskus Lontoossa yliopistossa ja reputin tietotekniikkakurssin. Päätin, että tietokoneita saavat käyttää muut ihmiset. ATK ja minä ei tulla toimeen.

– En ole koodaaja ja tuottaja. En yritä tehdä kaikkea itse, Mariska toteaa.

Hän uskoo, että aina löytyy apua niihin tehtäviin, mitä itse ei hallitse. Ja keikkamyyjä on se, joka hoitaa ne keikat.

– Aina on ihmisiä, joita toiset asiat kiinnostavatkin enemmän. Siten työnjako on selkeä.

Huopatossutehdassukua

Viimeisimmältä Mariskan albumilta löytyy Pahuus on hiipinyt Parikkalaan -kappale, jonka musiikkivideo kuvattiin parikkalalaisissa maisemissa.

Mariskan karjalaissukulaiset ovat Kohosia, jotka olivat rajan takaa Sortavalasta lähtöisin ja parikkalalaisia Jantusia.

– Huopatossutehdas oli mun äidin isoisän ja hänen veljiensä perustama paja.

Karjalainen äänekkyys jäi Mariskan mieleen jo pikkutytöstä, jolloin hän vietti aikaansa Parikkalan seudulla.

– Jantusten tavallinen puhetyyli oli huutaminen, tai siltä se ainakin kuulosti lapsena, Mariska nauraa.

Puitteet kohdillaan

Miljöö idässä on tullut lapsuudesta alkaen tutuksi.

– Koen itselleni kotoisaksi tämän luonnon, kun maastossa on korkeuseroja. Kesä on suloinen kuin mikä.

– Tarvittavat fasiliteetit ja vähän päällekin ovat ihan käden ulottuvilla. Tykkään Likolammesta, Särkisalmen ABC on erittäin jees; urheilukentältä S-Marketille on jo monenmoista kaikkea matkalla. Assan baari ja juna-asema, siinä on fiilistä. Revon puutarha on mahtava paikka. Ja täällä on mainio kuntosali, Mariska luettelee.

– Ja kun kuulee sitä kaikista kotoisinta murretta, ihmisten puhetta.

Mariska kuvailee itseään ujoksi ja ”ihan juroksi”. Mutta häntä ei haittaa, jos joku paikallinen hänet pysäyttää jutulle.

– Parikkalassa on todella ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä.

Kiehtovat virheet

– Ihmiseen mahtuu monia puolia ja mulle on luontaista, että käytös muuttuu eri tilanteissa, sanoo Mariska.

Privaattielämässä tulee oltua erilainen, kuin esiintymislavalla ja oma lavapreesens on jotain muuta, miksi Mariska itseään kuvailee. Introverttiluonteena hänen on asettauduttava toisenlaiseen tunnetilaan, kun kiertue on käynnissä.

– Tiedän jo, millainen olen artistina. Virheiden pelosta olen päässyt ajan myötä.

– En esimerkiksi tykkää valvoa myöhään. Mutta kun saa ikään kuin asetukset toiseen tilaan ja pääsee kiinni rutiiniin, valvominen esiintymisen takia ei ole ongelma.

Vaatimaton vokalisti sanoo, että on tietyllä tavalla helpotus, ettei häneltä odoteta mitään celinedion-tyyppisiä laulusuorituksia.

– Rakastan virheitä ja näennäisen vääriä asioita, myös muiden tekemässä taiteessa. Täydellinen suoritus ei ole läheskään niin kiehtovaa!

Leipätyön takia julkisempi ja näkyvämpi keikkailevan laulajan elämä on taloudellisesti riippumaton projekti.

– Artistina saan vapautta, kun on toinenkin tulonlähde, jolla takaa elannon.

Kielen rikkaus

Mariskan kynästä on monia tuttuja ja rakastettuja tekstejä. Sanoittajana häntä kiehtoo kielen mahdollisuus muokata ajattelua.

– Jos onnistuu sanomaan jonkun asian esteettisesti ja sisällöllisesti hyvin, se on suurimpia palkintoja.

– Se, miten kieltä manipuloimalla voi vaikuttaa ajatteluun ja todellisuuden hahmottamiseen, on ihmeellistä ja ikikiinnostavaa.

Mariskan mielestä retoriikan pitäisi olla koulutuksessa runsaammin huomioitu hyve, jos demokratiaa kerta pidetään hyveenä.

– Jos kymmenen ihmistä on eri mieltä asioista, niin hän, kuka osaa asiat ilmaista parhaiten, on vahvoilla.

– Eli hänellä, kenellä on puhetaito ja kyky käyttää kieltä, on valta.

Turvallinen Parikkala

Mariska harmittelee, että Stadi on muuttunut, eikä koe sitä niin kotoisaksi enää. Päihteet näkyvät katukuvassa.

– Tyttären takia tulee mietittyä kaikenlaista. Kaupungissa ei voi antaa niin paljon liekaa. Täällä hän on saanut liikkua ja mennä vapaammin, kun on vähemmän ihmisiä, enemmän metsää ja tekemistä.

– Helsingin pelipaikoilla on lapsenkin vinkkelistä turvattomampaa.

Mariska myöntää, että hänen oma itsesuojeluvaistonsa on ollut ennen matalampi, vähän turhankin. Uhmakkuus on kuitenkin hävinnyt nuoruusvuosista.

– Vastustan, että liikkuminen olisi rajattua vain sen takia, että on nainen. Koen kuitenkin, että naisena liikkuminen on joissain määrin rajattua pääkaupunkiseudullakin.

Rakkaat kotityöt

Lukeminen on Mariskalle peruselämäntoiminto ja julkisuus osa työtä. Tasapainotteluun taitelija on tottunut.

Kirjahylly ja vaatekaapit tursuavat, mutta muuten Mariska kertoo pitävän skandinaavisen minimalistisesta tyylistä. Kotona, kummassakin, on ja on oltava aina tiptop-siistiä.

Mariska innostuu kertoessaan lempitoimestaan. Hän nimittäin rakastaa imurointia.

– Teen yhtä lailla kotona töitä enkä voi tehdä niitä, jos ympärillä on sekaista. Tietynlaista hallinnan tunteen saamista se kai on, kun ammatti on rönsyilevä. Että edes elinympäristö on järjestyksessä.

– Kalliita kelloja, koruja tai hienoa autoa ei mulla ole. Sen sijaan panostin parhaimpaan imuriin, mitä markkinoilta löytyy.

Anna Maria ”Mariska” Rahikainen

  • Synt. 1979 Helsingissä

  • Asuu Helsingissä, kakkoskoti Parikkalassa

  • Perheeseen kuuluu kahdeksanvuotias tytär ja avopuoliso

  • Laulaja-lauluntekijä

  • Julkaissut 9 albumia, tuorein duetto, Loppuelämä, Neon2:n kanssa

  • Tunnettuja omia kappaleita mm. Murha, Suloinen myrkynkeittäjä, Kukkurukuu, Minä liityin sinuun, Terveisin Doris

  • Tunnettuja sanoituksia mm. Mestaripiirros (Anna Puu), C’est La Vie (Anna Puu), Missä muruseni on (Jenni Vartiainen)

  • Reino Helismaa -palkinto vuonna 2022

  • Lasten runokirjat Määt ja MuutRunoja eläimistä ja ihmisistä (2018), Kummat ja kammot - Runoja ihme otuksista (2021)

  • Harrastaa juoksemista, saliharjoittelua ja imurointia

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta