Pääkirjoitus: Tiedonvälityksen alkulähteillä

Maaliskuun loppupuolella käytiin kovaa keskustelua Aamulehdestä eläköityneen toimittajan paljastettua muistelmissaan, että oli sepittänyt juttuihinsa ihan kirjaimellisesti omiaan ja parhaimmillaan keksinyt kirja-arviotaan varten sekä kirjoittajan että teoksen.

Aamulehti päätyi pian rankkaan ratkaisuun poistamalla verkkosivuiltaan yhteensä 551 Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua. Päätös on periaatteeltaan ja mittakaavaltaan täysin poikkeuksellinen, samalla hyvin todennäköisesti ainoa mahdollinen.

Lukijan on voitava luottaa siihen, mitä lehdessä lukee. Oli kyse sitten perinteisestä painetusta sanasta tai sen verkosta löytyvästä versiosta. Sisältövaroitusten toivominen tai ”lukijan omaan taitavuuteen” viittaaminen ovat vaarallisia ajatuksia, jopa kaikkia osapuolia aliarvioivia sellaisia.

Tiedonvälitys on omanlaisensa vesijohtoverkosto aina alkulähteeltään hanasta tulevaan tavaraan asti: joko se on juomakelpoista tai sitten ei. Osuvana esimerkkinä käyköön itänaapurimme, jossa kannattaa varoa niin vesijohtoveden kuin virallista verkostoa pitkin välitetyn tiedon nauttimista.

Vaikka vahinko ei tuota luokkaa olekaan, on tilannetta vaikea olla vertaamatta Nokian tapaukseen, jossa juomaveteen pääsi sekoittumaan satoja tuhansia litroja jätevettä. Juomavesi oli lähes kolme kuukautta joko osittain tai kokonaan käyttökiellossa. Samansuuntainen puhdistusprosessi on luvassa tässäkin tapauksessa.

Kuuselan tapauksesta herää muutama kysymys. Kenen on lopulta vastuu, kun tällaista on näin suuressa mittakaavassa päässyt tapahtumaan ja onko Kuuselan kaltaisia sepittäjiä kenties enemmänkin?