Julkaistu 
Aleksi Keränen

Tarkentunut tärkeysjärjestys

Korona-aika sekä varsinkin kulkutaudin napsahtaminen omalle kohdalle ovat laittaneet tärkeysjärjestystä omilla tavoillaan uusiksi lukemattomia kertoja.

Empatian ja sympatian vaakakupit ovat heitelleet edestakaisin sekä positiivisten ja negatiivisten tunnelmien että positiivisten ja negatiivisten testitulosuutisten välillä. Yhdellä hetkellä on ollut hyvillään siitä, että on itse onnistunut välttymään taudilta, toisella taas hyvinkin suruissaan jonkun muun sairastumisesta ja sitä myötä lähitulevaisuuden suunnitelmien täydellisestä romuttumisesta ja kolmannella siitä, miten elämä tuntuu jumahtaneen lopullisesti.

Yksi tärkeä huomio on liittynyt harrastushommiin.

Olen oppinut pitämään soittamista, kuten tosin monia muitakin useamman ihmisen vapaa-aikanaan suorittamia harrastustoimintoja entistä vähemmän itsestään selvänä kuin vaikkapa viitisen vuotta sitten. Eihän se ollut kuin kitara kyytiin, auto treeniksen pihaan, ovi auki, johdot kiinni, virrat päälle, pihalla savuke ja pelit soimaan!

Nykyisin edestakaisin kannettavaa tahtoo olla hieman enemmän, mutta varsinkin tuossa treenaamiseen kaikille käyvän tietyn aikaikkunan sopimisessa on välillä suorastaan okkultistisia piirteitä ja tragikoomisen absurdeja käänteitä.

Milloin on pelkästään vuorotyötä tekevien, yrittäjien ja muiden sekatyöläisten aikataulujen yhdistämistä, milloin siihen lisätään perhe-elämän mukanaan tuomia force majeureja sekä nyt viimeisten kahden vuoden ajalta myös korona-altistumisia ja -sairastumisia. Välillä homma käy kuin tanssi ja pikaviestimien yli muodostuu telepaattinen yhteys, joskus on hieman hankalampaa ja epävarmempaa. Pahimmillaan peruutuksia saattaa tulla syystä jos toisesta vielä samana päivänä, mutta näiden kanssa on opittu elämään.

Sillä jos jotain on oppinut näinä aikoina ja näiden aikojen jälkeen arvostamaan, niin sitä, kuinka hyvältä asioiden sujuminen ja onnistuminen voi tuntua.

Nilkka suorana poljetun bassorummun ja ydinsodan kestävän bassokaapin collegehousun lahkeessa aikaan saama lepatus, kupeita värisyttävä länsisaksalaista tai brittiläistä tekoa olevan täysputkivahvistimen harmoninen päätesärö tarpeeksi kovalla äänenpaineella soitettaessa ja vahvistimen vähitellen auetessa hivuttautuen samalla desibeli desibeliltä olemassaolonsa syyn sulaa ydintä kohti, PA-kaiuttimista stereona jylisevä urku sekä samoista ämyreistä joka suuntaan hallitsemattomasti kimpoava laulu, joka tuntuu tulevan tulpilla suojattujen korvakäytävien ohella otsaluusta läpi… osa nykyihmisen koronan jälkeisenä aikana kaipaamista tai kenties juuri korona-ajan sulkeutuneisuudesta ja muusta omituisuudesta johtuen tarvitsemista elämyksistä ovat äärimmäisen primitiivisiä.

Kuun alussa järjestetyn puolijulkisen yksityistreenikeikan yhteyteen sattuneet sairastelut sen viimeistään osoittivat: kunhan pääsisi ylipäätään soittamaan suhteellisen täysikuntoisena, olisi se ehdottomasti se tärkein juttu ja muu aivan turhaa.

Kommentoi

Hae sivuilta