Julkaistu 
Aleksi Keränen

Isä, poika ja pyhä kieli

Vuoden 2020 isänpäivän alla eli reipas puolisentoista vuotta sitten kirjoitin kolumnissani omasta isäsuhteestani.

Suhteemme tuli keskivertoa ajankohtaisemmaksi toissa viikolla, kun ilouutinen ilmoitettiin – maailman suurin rock n’ roll -sirkus olisi saapuva länsinaapurimme pääkaupunkiin kenties jo sen legendaarisen viimeiseksi jäävän kerran.

Minä huusin hallelujaa ja isäni Kalle lujaa!

Helsingin Olympiastadionilla heinäkuussa 2003 nähty Rolling Stones oli ensimmäinen maailmanluokan keikka, jolle pääsin. Tämän show’n todistaminen kymmenvuotiaana eturivistä käsin on yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Siitä kipinästä syttyi jotain selittämättömän hienoa, jota on kaiken kaikkiaan hyvin vaikea saada puettua sanoiksi.

Isäni henkilökohtainen kipinä oli äärettömän suuressa vaarassa sammua lopullisesti sairastelujensa vuoksi viitisen vuotta sitten. Tällöin yhtenä hyvin heikoista hetkistä sovimme kättä päälle lyöden, että jos Rollarit vielä kerran rumuavat Kööpenhaminan ja Moskovan välille, sinne keikalle lähdetään eikä hinnasta tai reissun eteen muutenkaan tehtävistä uhrauksista motkoteta. Näin nyt viime viikolla kävi.

Paljon on ehtinyt muuttua tuosta 19 vuoden takaisesta sekä monista muistakin keikkareissuista. Isäni hoiti lippujen hankkimisen ja jonottamisen niin vuoden 2003 kuin vuoden 2007 Stones-keikoille, samoin monille muillekin keikoille Deep Purplesta Iron Maideniin. Samaten yhteistä näille reissuille oli, että matkaan lähdettiin kotoa Sulkavalta ja sinne matkasta sekä viikonpäivästä riippuen palattiin joko myöhään samana iltana tai seuraavana päivänä.

Tällä kertaa minä olin meistä ”se kypsempi aikuinen”, joka metsästi liput ja myös maksoi ne. Avopuolisolle tunnustettakoon näin kirjallisestikin, että hinta vastasi arviolta käytettynä ostettua hyvälaatuista ja -kuntoista korealaisvalmisteista sähkökitaraa. Per lippu siis…

Isäni maksoi oman lippunsa takaisin heti seuraavana päivänä. En välttämättä olisi sitä ollut vailla, sillä aika monta kertaa olen käynyt erinäisillä keikoilla hänen kuskaamanaan ja maksamanaan. Ehkä vielä ehtii tulla kerta, että asiat hoituvat ja roolit vaihtuvat toisin päin.

Toisena erona heinäkuun lopun keikkareissua edellisiin verraten on se, että tällä kertaa matkareittimme saattavat kohdata vasta Helsingissä. Ruotsalaisvalmisteisissa henkilöautoissa kulkeminen, illan aktin tai aktien musiikkiin perehtyminen ja muu vastaava spekulointi ovat olleet aiemmilla reissuilla olennainen osa elämysmatkailua. On voitu puhua myös syvällisemmistäkin asioista, ei tosin kuitenkaan Rolling Stones -reissuilla, koska sen syvempää yhdistävää tekijää meidän kahden yhteisistä nimittäjistämme löydy.

Ihan vähästä ei ole tullut omia soittokeikkoja peruttua tai siirrettyä, mutta nyt jouduin ilmoittamaan duokaverilleni hänen tarvitsevan tuuraajan samalle viikonlopulle sattuvalle hääkeikalle.

Mikäpä sitten oli isäni reaktio, kun kerroin joutuneeni perumaan jo viime syyskesällä sovitun hääkeikan? Hän kysyi, että eivät kai olleet omat häät kyseessä. Onneksi sentään eivät, mutta todennäköisesti nekin olisi jouduttu siirtämään tämän reissun vuoksi.

Kommentoi

Hae sivuilta