Julkaistu 
Aleksi Keränen

Kaksi vuotta

Toissa viikolla tuli kuluneeksi kaksi vuotta Parikkalan-Rautjärven Sanomilla aloittamisestani. Merkkipäivä tuli mieleen sen aattoiltana ja varmaankin sitä kautta, kun tuli ihan ääneen asti pohdiskeltua kaksi vuotta kestänyttä savuttomuutta. Sedähtävää huulenheittoa mukaillen voisi todeta, että sitä on ollut koko vuosikymmenen röökaamatta ja toisaalta myös samoissa töissä jo 2020-luvun alkupäiviltä asti.

Kaksi vuotta on yhtä aikaa lyhyt ja pitkä aika. Sitä kyseinen ajanjakso olisi normaalioloissakin, mutta alkuvuodesta 2020 ratoksemme saapunut kulkutauti on laittanut kellon viisareihin temponvaihteluita kuin vartin mittaiseen proge-eepokseen.

Korona-ajankohdasta riippuen aika on juossut nopeasti tai raahustanut vaivalloisesti. Joinain hetkinä kulunut kaksivuotinen on tuntunut muutamalta kuukaudelta ja viimeisimmät viikot ovat jääneet taakse sitä suuremmin huomioimatta. Välillä taas aika on ollut kuluva leppoisasti lyllertäen.

Kaksi vuotta on opintoihin suhteutettuna jonkinlainen helposti ymmärrettävä vuosiluku, sillä se on puolet lukio-opiskeluun käyttämästäni ajasta ja kolmasosa AMK-opiskeluista, jotka jäivät yhdeksi huonoilla kantimilla horjuneeksi Iisakin kirkoksi, jonka rakennustyömaalle ei enää turvallisuussyistä laskettu ketään.

Kaikista pitävimmät sekä aktiivisimmat ystävyyssuhteet alkavat olla kohta yläkouluikäisiä, sillä läheisimpien ystävien rinki alkoi muotoutua lukioaikoina. Ystävyyssuhteita on solmiskeltu tämän jälkeenkin eikä niiden pituus ole niinkään se tärkein asia, jossain määrin jopa päinvastoin.

Parikkalassa asumisen aikana on syntynyt monia hienoja ystävyyksiä ja esimerkiksi soitannollisten harrastusten puolella puolisentoista vuottakin riittää syvän yhteyden muodostumiseen, jos vain kemiat kohtaavat ja loksahtavat vastoinkäymisistä huolimatta, kenties niistä johtuenkin saumatta kohdilleen.

Melkoisista ongelmista on puskettu läpi noissa pidempään kestäneissä ystävyyksissäkin ja niinä hetkinä, kun ei ole voinut luottaa itseensä tai tulevaisuuteensa, on voinut luottaa ystävyyteen ja siitä ammennettavaan tukeen; siihen, että nämä eivät taivu tai häivy sekä siihen, ettei jää yksin.

Kaksi vuotta on noin viidestoistaosa koko tähänastisesta elämästäni. Tätä vuotta ei ehtinyt kulua varttituntiakaan, kun jo taiteilija Sysimetsä joikasi rilluvuosien lujan putken sekä sinisilmäisyyden jääneen taakse. Sekä yhdestä vuotta itseäni vanhemmasta immeisestä että muutamasta vuotta tai kahta nuoremmasta koostuneen juhlaseurueen pilkkanauru oli äänekästä ja rehellistä, mutta onneksi sitä kesti vain muutaman minuutin. Ikäkriisi oli kuitenkin tosiasia.

Kriisi lähti laukeamaan perspektiiviä laajentamalla. Eräs luokanopettaja kertoi televisiouutisissa, että alakoulun nuorimmat oppilaat eivät ole voineet osallistua ensimmäiseenkään joulu- tai kevätjuhlaan. Tämän kevään abiturientit ovat puolestaan käyneet lukionsa koronan määräämin säännöin ja käytännöin ensimmäistä puolta vuotta lukuun ottamatta.

Näillä on väliä, numeroilla tällä kertaa ei niinkään.

Kommentoi

Hae sivuilta