Julkaistu 
lege pajari-kosonen

Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Tuleeko ambulanssi riittävän nopeasti, jos saan yllättäen vaikka sydärin kesken työkeikan? Miten naapuruston vanhus, onko kotihoidolla edelleen aikaa ja henkilökuntaa, jotta hänen luonaan voidaan käydä kolmesti päivässä? Ja löytyykö paikkaa Kynkästä sitten, kun hän ei enää tule toimeen kotona?
Miten lääkäritilanne turvataan täällä periferiassa, kun pieni terveyskeskus ei kiinnosta etenkään juuri valmistuneita nuoria lääkäreitä? Kun nykyiset  jäävät eläkkeelle, saadaanko tilalle uusia? Ja ei kai nyt vuodeosaston ovelle voida pönkää laittaa, kai ne keskussairaalankin petipaikat ovat rajallisia.
Miten on mielenterveys- ja päihdepalveluiden laita? Saavatko hädässä olevat tarpeeksi ajoissa edes jonkinlaista kontaktia auttavaan tahoon. Ja entäs heidän läheisensä?
Ja miten lie kouluterveydenhoidossa, ehditäänkö esimerkiksi ikäkausitarkastukset tekemään?
Ja mitä jos tämä kulkutautitilanne yhä vai pahenee ja esimerkiksi säännöllisistä rokotuksista tulee uusi normaali? Ei kai jonoissa olevien operaatioita voi loputtomasti siirtää koronapotilaiden vuoksi ja riittääkö meillä rokottajia – etenkään yhtä hyvää palvelua, jota esimerkiksi sain loppiaisena Parikkalan hyvinvointikeskuksessa. Pakkasessa jonotuskaan ei tuntunut enää missään, kun kaikki sujui sisällä sutjakkaasti, ja henkilökunta oli ystävällistä.
Entä pitäisikö olla huolissaan siitä, onko meillä jatkossakin tarpeeksi miehiä ja naisia käyttämään vapaa-aikaansa palokuntatoimintaan? Entäpä jos tuleekin tilanne, ettei VPK:n riveihin saada uutta verta, kun nykyinen miehistö eläköityy?
Parin viikon päästä pidettävissä aluevaaleissa on kyse siis kaikkien arkea koskettavista asioista –  tai siis ihan elämästä ja kuolemasta. Siksi lienee ensiarvoisen tärkeää, että äänestää. Sehän on meidän kuolevaisten tärkein keino vaikuttaa demokraattisessa valtiossa.
Pitää yrittää nyt vain unohtaa kaikki, vaali- ja äänestysintoa ehkä laimentavat, lieveilmiöt kuten se, että soteuudistusta tahkottiin niin kauan, että pelkkä sote-sana sai näkemään punaista. Ja lopultahan koko luomus sotkeutui kaikkien huomion saaneen kulkutaudin jalkoihin.
Vaalien ehdokaslistat julkaistiin juuri ennen joulua, kun ihmiset säntäilivät kaupoissa ja paistoivat kotona lanttulaatikoita. Kuka ehti tarkemmin paneutua?
Ja nyt kun vaalityön pitäisi olla kuumimmillaan ja kauppojen edustojen täynnä ehdokkaita, pakkanen huitelee huippulukemissa eikä varsinaisesti houkuttele ulos seisoskelemaan. Ja koska koko maa on jälleen sulkeutunut tautitilanteen johdosta, sisätiloissa ei vaalityötä nyt tehdä.
Lisään listaan vielä runsaudenpulan. Jälleen kerran ehdokkaita on niin paljon, että ainakin paikallisesti vaarana voi olla, että äänet hajaantuvat liikaa.
Toivotaan ettei näin käy, ja käytetään sitä ääntä.

Kommentoi

Hae sivuilta