Julkaistu    |  Päivitetty 
Aleksi Keränen

Yhtä aikaa sekä puolesta että vastaan

Parikkalan kunnanvaltuusto pystyi 16.11.2020 päättämään yksimielisenä Kirjolan koulun 9,5 miljoonan euron kouluhankkeen määrärahan päälle tulleesta 1,3 miljoonan euron lisätarpeesta.

Helenansaaren ja Saaren rantamajan eteenpäin vuokrausten sekä kotihoidon kuntalisän kohdalla ei joulukuun kokouksessa ihan samanlaisista rahoista puhuttu, mutta nyt saatiin valtuutetuista irti useampia kantoja.

Kuten aina, tyhjän sai pyytämättäkin. Sävy on sama kuin sana- ja kansantaiteilija Jaakko Tepon lama-ajan ministereille antamassaan ohjeistuksessa: elekeepä tehkö mittään, niin ei tule niitä virkavirheitä.

Kun äänestää tyhjää, voi olla varma ainoastaan siitä, ettei jää kyseisen asian kohdalla historiankirjoihin sitä kannattaneiden tai vastustaneiden osalta ”väärälle puolelle”. Eipähän sitä jää millekään puolelle, mutta vaikeaa on kuvitella moisen päättämättömyyden olevan kuntalaisten etu.

Valtakunnanvänttyrä Paavo Väyrysen toteamus ”en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin” voisi semmoisenaan käydä Parikkala-ryhmän iskulauseeksi, sillä ajettavien rattaiden määrässä ryhmän edustajat tekivät jonkintasoisen ennätyksen, kun kotihoidontuen kuntalisän poistamisesta oltiin sekä myönteistä, kielteistä että tyhjää mieltä. Eduskunnasta tutusta jaa-ei-tyhjiä-poissa -kategorioinnista ei puuttunut kuin viimeisin, mutta voi olla, että siihenkin tällä kaudella päästään. Äänestyksen ajaksi jäähdyttelemään poistuville voisi tarjota Harjulinnan portaikkoaulassa lasillisen Suomen kalleinta vettä muistuttamaan päätösten arvokkuudesta.

Parikkala-ryhmän edustajat voivat olla myös moderneja muskettisotureita: kaikki Parikkalan ja muutama tyhjää äänestämisen puolesta.

Alussa mainittuun Kirjolan kouluun rouhaistaan rahaa siis yhteensä noin 10,8 miljoonaa (10 778 400) euroa. Samoina vuosina tehdään Imatran seudun musiikkiopiston rahoitukseen noin kymmenen tuhannen (tarkalleen ottaen 10 800) euron leikkaus, jonka vaikutuksia voitaisiin lausuntonsa taidekasvatuksen tärkeyden sijaan matemaattiseen saivarteluun pohjaavan sivistysjohtajan mukaan kompensoida lukukausimaksuja nostamalla. Näinköhän on sama ajattelumalli taustalla kuin sähkön ja veden kohdalla – mitä kalliimpaa, sitä laadukkaampaa?

Kotihoidontuen kuntalisän kohdalla vedotaan koulunkäyntiavustajien palkkaamatta jäämiseen.

Näiden molempien asioiden kohdalla voisi miettiä myös pr- ja pitovoimahyötyjä tai pikemminkin -tappioita. Näistä lapsiin kohdistuvista leikkauksista on pitkin pitäjää keskusteltu sekä paikallislehdessä kirjoitettu summien suuruuksiin nähden moninkertainen määrä yksimielisesti hyväksyttyyn koulun budjettiin verrattuna.

Samaan aikaan pitäjän lukiosta puuttui syyslukukauden alkajaisiksi matemaattisten aineiden lehtori. Tämän viran täyttämiseksi haettiin määräaikaista henkilöä, jolla palkanmaksu päättyy Suvivirteen. Olisiko ollut mahdollista maksaa kyseiselle kovinkin kipeästi kaivatulle lehtorille sekä nyt haussa olevalle peruskoulun tuntiopettajalle palkka myös kesän ajalta? Järkevää se ainakin olisi. Palkan maksaminen kesäkuukausilta toimisi yhtenä lisähoukuttimena muutakin opetushenkilökuntaa palkatessa, jota tultaneen kymmenen miljoonan kouluun palkkaamaan. Karrikoiden muotoiltuna tällä summalla kasataan vasta seinät, joiden sisälle jäävä ilma on varmasti puhdasta.

Tällä yhtä aikaa lapsimyönteisellä että -vihamielisellä suhtautumisella saadaan pystyyn historiallisen hieno koulu, jonka seinien sisällä saattaa soida kovinkin kolkosti.

Kommentoi

Hae sivuilta