Julkaistu 
lege pajari-kosonen

Oi Mikael, oi Aleksis, oi suomi

Lege Pajari-kosonen
Viimeviikkoisen Helsingin Sanomien kulttuurisivujen juttu ilahdutti: suomen kirjakielen isästä, 1500-luvulla eläneestä Mikael Agricolasta, on ilmestynyt tänä syksynä jopa kaksi romaania.
Jari Tervo ja Roope Lipasti ovat sen verran suosittuja kirjailijoita, että romaanit luultavasti löytävät lukijansa. Lisäksi on aina hienoa, kun historian henkilöitä nostetaan unohdusten lumista valoon ja erityisen hienoa on, että näissä kirjoissa päähenkilönä on mies, jonka ansiosta suomalaiset pääsivät lukemaan omalla kielellään. Kirkoissakin, joissa ajan tavan mukaan kerrottiin myös tärkeimmät uutiset, kieli oli aina uskonpuhdistuksen rantautumiseen saakka jotain ihan muuta kuin suomea, kirjoitetusta tekstistä nyt puhumattakaan.
Agricola oli puuhissaan todellakin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nykyihmisen on ehkä vaikea käsittää, että suomen kieli oli olemassa Agricolan aikaan vain puhuttuna kansan kielenä, joten miehen piti keksiä sanoja ja käsitteitä kääntäessään esimerkiksi Uutta testamenttia kreikasta ja saksasta.
Kansa, josta suurin osa ei osannut lukea ja oli tutustunut Raamattuunkin lähinnä vain kirkoissa näkemiensä maalausten ja pyhimyskuvien kautta, vastusti moisia kotkotuksia, jo esineenä kirja oli täysin vieras. Vuoden 1544 Rukouskirjassaan Agricola ohjeistaakin: ”Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika”.
Jari Tervo käsittelee romaanissaan Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa koko Agricolan elämää, Roope Lipasti Mikaelin kirjassaan keskittyy lähinnä Agricolan viimeisiin hetkiin, monessa mukana ollut mies kuoli Viipurin seudulla palatessaan Moskovasta rauhanneuvotteluista Iivana Julman pakeilta.
Suomen kirjoitettu kieli siis luotiin 1500-luvulla mutta virallisen aseman se sai vasta itsenäistymisen jälkeen. Eli ensi viikon lauantaina juhlittava ja liputettava kansalliskirjailija, 1800-luvulla elänyt Aleksis Kivikin oli todellinen uranuurtaja: ensimmäinen ammattikirjailija, joka loi perustan suomenkieliselle kirjallisuudelle. Ja millä tavalla: loistavasti kirjoitettu pääteos Seitsemän veljestä on kestänyt aikaa jo 151 vuotta.
Moniin muihin kieliin verrattuna suomi on nuori kieli. Ja niin ainutlaatuinen, että itsekin pienenä luulin, että kaikki muut kielet on täytynyt kääntää suomesta. Yhä haavoittuneempaa kielemme kuitenkin nykyään on, ja syynä ovat suomalaisten kieliasenteet, kuten suomen kielen puolestapuhuja, kielitieteilijä Janne Saarikivi on osuvasti todennut. Suomessa ajatellaan usein, että suomikin voidaan korvata, yliopistotutkimuksesta alkaen, englannilla, tuolla joka paikkaan lonkeronsa ulottavalla ”yleiskielellä”. Täysin hakoteillä ollaan, jos opiskelupaikkaa ja töitä Suomesta halajavilta maahanmuuttajilta ei edellytetä suomen kielen taitoja sillä oletuksella, että ”kaikkihan” osaavat englantia.

Kommentoi

Hae sivuilta