Julkaistu 
Lege Pajari-Kosonen

Historian arvostamisesta

Historian siivet ovat havisseet erityisesti viime päivinä.
Japanilainen eläkeläismies teki, osin jalkaisin, pitkän ja seuratun reissun päästäkseen idolinsa eli Simo Häyhän nimeä kantavaan museoon Rautjärven Miettilään.
Itse hypistelin viime viikolla 200-300 vuotta sitten painettuja kirjoja, jotka ovat kuuluneet 1800-luvulla Parikkalassa asuneen kirkkoherra Rönnholmin perheelle.
Tutkijan mukaan kyse on todella ainutlaatuisesta kirjastosta –  jo pelkästään siksi, että näinkin vanhat kirjat ovat säilyneet näihin päiviin.
Rautjärvellä talvisodan ja Häyhän muistoa on vaalittu esimerkillisesti, Kollaa-museon perustaminen jo vuosia sitten oli ennen kaikkea kunnianosoitus paikallisille veteraaneille ja sankarivainajille, mutta samalla merkittävää historian tallentamista, kuten museot toki aina ovat. Iso hatunnosto talkoojoukolle.   
Pikkukunnissa tosin olisikin turha jäädä odottamaan esimerkiksi Museoviraston kädenojennusta.
Vähillä resursseilla toimiva virasto toki laittaa voimavaransa ja rahansa suuriin kaupunkeihin ja pienempiin, jos niissä esimerkiksi sattuu sijaitsemaan merkittävä linna.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, mutta ihan jokainen ei oman museon. Silti paikkakunnille on lisäarvo, jos historiaa ja historian henkilöitä tunnetaan, muistetaan ja tuodaan esille.   
Rönnholmin arvokas kirjasto on sentään säilössä kotiseutuarkiston tiloissa, mutta ansaitsisi toki arvoisensa paikan muualta kuin kellarista. Pahaa teki nähdä samaisessa paikassa myös kuinka parikkalalaisen, ainakin omana aikanaan hyvinkin arvostetun, kirjailija Lempi Jääskeläisen muistoa ”vaalitaan” eli sinne tänne ripotellusta jäämistöstä osa lojuu kotiseutuarkiston nurkissa, osa ainakin Helenansaaressa.
Merkittäviä henkilöitä omana aikanaan olivat myös Artturi ja Aino Helenius, joiden jäämistöä ja perhekuvia voi nähdä pariskunnan vanhassa kodissa Helenansaaressa. Artturi Helenius oli paitsi merkittävä Parikkalan kehittymiseen vaikuttanut tehtailija ja liikemies myös hyväntekijä, joka tuki esimerkiksi yhteislyseota siinä missä lastenkotiakin. Mies kunnostautui myös eläintensuojelijana. Merkittävä oli myös Heleniusten satsaus Suomen Kulttuurirahastolle, jonka kannatusyhdistykselle he lahjoittivat miljoona markkaa. Lahjoituksella oli suuri merkitys koko Kulttuurirahaston perustamiselle, ja edelleen Heleniusten rahasto on suurimpia Kulttuurirahaston nimikkorahastoja.
Jo pelkästään tätä taustaa vasten kuulosti erittäin oudolta huhu, jonka mukaan Parikkalan kunta olisi myymässä Helenansaarta, jossa sentään kahden parikkalalaisen, edelleen paikkakuntalaisten ja monien muiden elämään vaikuttaneiden henkilön muisto sentään jollain tavalla vielä elää.
Moni muu vastaava kohdehan meni jo.

Kommentoi

Hae sivuilta