Julkaistu    |  Päivitetty 
Auli Terävä

Mustikkaräätti

Tein kesätyössäni paikallislehden toimituksessa ensimmäisen kolumnin kymmenen viikkoa sitten. Tämä lienee viimeinen. Kesäduuniblues vaihtuu muihin säveliin parin viikon kuluttua.
Monet tapahtumat, paikat ja tapaamiset ihmisten kanssa olisi jäänyt kokematta ilman tätä omaehtoista aktivointia.
Simpeleen koululla kevätjuhlassa muistelin omaa kouluaikaani. Ihan kuin liikuntasalin seinistä olisi vieläkin kaikunut liikunnanopettajan innokas tamburiinin pauke.
Raittikemmakoissa näin ihmeekseni, miten Parikkalan raitti täyttyi perjantai-iltana ihmisistä.
Kesän pikku-uutinen oli tapaus Koitsanlahdessa, jossa helsinkiläiskissa nimeltä Nuuskamuikkunen karahti sähkötolppaan, sai sähköiskun, putosi maahan ja toivuttuaan pinkaisi uudelleen tolppaan.
Siellä se tassut levällään lepäsi, kun paikalle tuli kaksi hälytysajoneuvoa ja kahdeksan pelastajaa. Valoyhtiöstäkin tarvittiin apua, jotta sähköt saatiin katkaistua.
Kun kissaa lähdettiin tolpasta hakemaan, tulikin se omia aikojaan alas.
Pikku-uutinen, joka mitä luultavimmin päätyy Jani Halmeen Kotimaan katsaukseen syksyllä. Näin Parikkalan uusi kunniaisäntä ainakin mainitsi.
Ihmisten kokoontumisvietti on voimissaan. Kokoonnutaan paikkoihin, missä on paljon ”porukkaa”. Jos tapahtumaan liittyy vielä jotain ilmaista, kuten ämpäri, on tapahtuman suosio taattu.
Nähtiinhän tuo Salen avajaisissa Saarellakin. Tai Saaren iltamissa. Urheilutalon edusta oli huttunaan väkeä, vaikka satoi. Ilmainen keitto lämmitti.
On ollut ilo kuunnella viisaiden ihmisten puheita, esimerkiksi Jari Sinkkosta Uukuniemi-juhlilla. Tai nähdä idearikkautta, jota pursui Parikkalan taiteenystävien juhlanäyttely entisessä Siwassa.
Ihmetelläkin on täytynyt muutamaan otteeseen. Yksi aihe oli Simpelejärven kansalaisopiston rehtorin viran täyttö. Hyviä hakijoita oli paikkakunnaltakin ja lähiseudulta, mutta virkaan valittiin laskuvarjohyppääjä Utista.
No, onhan hän toki toiminut opettajankin, mutta Parikkalaan lähes kuusikymppinen mies ei sanonut kuitenkaan muuttavansa.
Mielellään uusi rehtori varmaan virassaan pukee uudet pikkupiiat, kuten Eeva Paakkinen on tehnyt. Ja ripustaa opiston piireissä talven mittaan tehtyjä rintaliivejä kevätnäyttelyyn sekä suunnittelee kursseja, vaikkapa laskuvarjohyppyjen alkeita.
Otsikossa olevaa mustikkaräättiä ostin Kuokkalammin seurantalolta. Herranen aika, miten hyvää. Olen sitä säästeliäästi viilin kanssa syönyt. Täytyy tunnustaa, että päivä Museotiellä oli minulle ensimmäinen, mutta ei viimeinen.

Kommentoi

Hae sivuilta