Julkaistu    |  Päivitetty 
Lege Pajari-Kosonen

Juu, kyllä jääkiekkoilijakin voi lukea

Taannoisia jääkiekon MM-kisoja ei voinut olla huomaamatta avasipa minkä median tahansa. Ja ihastuttavaan suomalaiseen tapaan valokeiloihin pääsivät paistattelemaan myös kaikki mahdolliset jääkiekkosankareiden läheiset. Juhlan tuoksinassa meinattiin kaataa ikivanha Ville Vallgrenin veistämä Havis Amanda-patsas, ja kun muualta Suomeen tullut Helsingin apulaispormestari suositteli, ettei patsaaseen ainakaan enää pitäisi kiivetä humalassa, hän sai tietenkin haukut niskaansa. Jotta kehtaakin puuttua mitään mistään tietämättömänä suomalaiseen juhlatapaan.
Yhden jääkiekkoilijan saama huomio ilahduttaa aivan erityisesti, nimittäin maalivahti Kevin Lankisen. Vielä viime sunnuntain Helsingin Sanomat  nosti siloposkisen ja -tukkaisen miehen esille ei urheilu- vaan kulttuurisivuillaan  –  siis tietenkin siksi, että mies, joka pelaa jääkiekkoa, harrastaa  lukemista. Lehti hehkuttaa Lankisen jopa perustaneen jääkiekkoilijoiden lukupiirin, jonka idea tosin miehen itsensä mukaan on lähinnä ”höpistä” kirjoista.
Mutta kaikki kirjallisuushöpinäkin on tässä kohtaa erittäin tervetullutta. Suomessa nimittään jääkiekkoilijaa tai ylipäätään minkään lajin urheilijaa ei ole totuttu yhdistämään lukemiseen tai  kulttuurin harrastamiseen. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin kai jääkiekkoilija voi julkisesti ilmoittaa esimerkiksi diggailevansa ainakin hevimuusikin kaltaisia genrejä – ooppera tai ”joku muu kiljunta” olisi kuitenkin ihan liikaa.
Suomi on stereotypioiden mustavalkoinen maa, jossa kansalaisia edelleen, siis vielä vuonna 2019 , täytyy ravistella ajattelemaan asioista eri tavalla kuin jo esi-isämme tottuivat tekemään. Ja nyt siis selkokielellä: Kyllä, jääkiekkoilija voi harrastaa lukemista. Itse asiassa Kevin Lankinen saattaa olla jopa himolukija, sillä parasta aikaa hänellä on kesken erittäin paksu, noin 900-sivuinen Hanya Yanagiharanin Pieni elämä -kirja. Jopa itse kirjailija on huomioinut tämän ja lähettänyt maalivahdille henkilökohtaisen kiitosviestin siitä, että tämä innostaa jääkiekkofaneja lukemaan.
Siis kiitos Kevin siitä kun esimerkilläsi näytät, että maailmaa voi muuttaa myös jääkiekkopiireissä. Yhdenlainen tiennäyttäjähän on myös veteraanikiekkoilija Teemu Selänne, joka antoi synninpäästön homot ja jääkiekon laulussaan yhdistävälle Tuure Boeliukselle –  mikä nyt oli monelle lähes pyhäinhäväistys.
Kaiken kaikkiaan elämä saattaisi olla helpompaa, jos siihen suhtautuisi hieman laveammin  – eläisi ajattelematta, miten ”jonkun kirjoittamattoman säännön mukaan kuuluisi” elää. Tähän kukkeaan vuodenaikaan sopien ensimmäisen ”hypyn tuntemattomaan” voisi esimerkiksi ottaa vaikkapa kotipihalla. Ei sitä nurmikkoa nimittäin ihan välttämättä tarvitsisi leikata joka viikko – voi sen antaa kaikkine kukkineen rehottaakin. Kai.

Kommentoi

Hae sivuilta