Perinteinen naistenjotos käytiin Rautjärvellä loistavan lämpimässä säässä TILAAJILLE

Noin 60 osallistujaa suuntasi lauantaina naistenjotokselle Rautjärvellä. Simpeleen reserviläisten ja Reserviupseerikerhon järjestämä maastovaellus alkoi aamukahdeksalta pienoiskivääriammunnalla Korjon ampumaradalla, jossa jotosjohtaja Pekka Kaljunen toivotti tulijat tervetulleiksi ja piti huolen ampumavuoroista. Jotokselle oli ilmoittautunut 16 joukkuetta. Ensimmäisenä ampumassa kävi savonlinnalais-kesälahtelainen Taakse poistu -joukkue. - Ei olla kilpailuhenkisiä, mutta voittamaan tultiin, naurahti Anita Muje. Muje on ollut useamman kerran samaisella naistenjotokselle, sillä mies on Simpeleen reserviläisissä. Muje kerää porukan kasaan ja välillä henkilöt vierellä vaihtuvatkin. Tänä vuonna hänen kanssaan lähtivät mukaan Anni Hirvonen, Henna Pirinen ja Tuire Pervilä. Lauantaina oli viime viikkojen lämpimimpiä päiviä, joten lähtökohdat onnistuneelle jotokselle olivat upeat. - Lunta siellä varmaan on metsässä ja vetistä. Joka vuosi on ensiapurasti, tehtäviä ja joku voimarasti, pohjusti Muje tulevaa päivää. Ilo edellä mennään, eikä katsota aikaa, totesi Taakse poistu -joukkue. Kymmenen kilometriä Ammunnan jälkeen siirryttiin autoilla varsinaiselle maastovaelluksen lähtöpaikalle, reilun kymmenen kilometrin päähän Ohtaniemen pitojen pihamaalle Sarajärvelle. Siellä jotosvääpeli Juha Kosonen otti partiot vastaan, jakoi kartat, selitti vaellusreitin ja lähetti joukkueet matkaan tietyin välein. - Rasti kahdeksan on kylmä rasti. Siellä voi vaihtaa kuivaa vaatetta ylle. Ainakin me kastuttiin rastia ennen olevalla suolla, kun käytiin testaamassa rataa, evästi Kosonen. Jotoksen ensimmäinen eli kilpailun toinen rasti ammunnan jälkeen oli heti Ohtaniemen pitojen pihalla, jossa joukkueiden piti riisua varusmieheltä taisteluvarusteet ja nimetä ne. Varusmiehet Miko Myllylä ja Kalle Klasila olivat tulleet Imatralta erikoisjääkärikomppaniasta, ja molemmat pitivät mukavana käskyä tulla avustamaan jotokseen, kun pääsi pois varuskunta-alueelta. Pirttihirmut-joukkueesta Mari Kaljunen ja Elina Honkanen alkoivat toteuttaa tehtävää käytännössä, kun Pirita Parvinen ja Inka Pylvänäinen antoivat sanallista tukea. Jotkut varusteet olivat hankalia, mutta nimi niille löytyi. - Tai ainakin keksittiin, mikä se voisi olla. Ja sitten maastoon päin, sanoi Kaljunen. Edessä oli noin kymmenen kilometrin vaellus ja vielä kahdeksan rastia. Miehet olivat testissään kävelleet reitin noin neljässä tunnissa, mutta rasteineen matka-aika tuli varmasti kasvamaan. Panosta lipas Nelosrastilla joukkueet esimerkiksi arvioivat hevosen ja myös eri hevosenkenkien painoja. - Hevosen painoa osaa mitata, jos on ollut hevosten kanssa. Hevosenkenkien paino on ollut paljon haastavampi tehtävä, sanoi rastivastaava Vesa Anttonen. Myös Metsä-Almat II -joukkue eli änkiläläiset Anu Nokelainen, Mirja Hinkkanen ja Arja Kondratjeff sai ainakin hevosen painoarviosta täydet pisteet, totesi Anttonen. Viitosrastilla oli Suomi-konepistoolin lippaan lataus. Tankolippaaseen piti laittaa kymmenen patruuna tai ainakin niin monta kuin 15 sekunnissa niistä ehti laittaa. Toinen rastivastaavasti eli Reijo Sinkkonen antoi jotoksen osallistujille myös nopean tietoiskun Suomi-konepistoolista. - Tätä lipasta käytettiin etenkin talvella, koska se oli varmatoimisempi, sanoi Sinkkonen. Konepistooliin kuuluu myös pyöreänmallinen rumpulipas, johon mahtui enemmän patruunoita. Jotos oli täynnä Naistenjotos järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Nyt jotos järjestettiin 17. kerran, sillä yhtenä korona-vuonna vaellus jätettiin välistä. Jotoksen idean isänä pidetään Heikki Hinkkasta, joka tällä kertaa hoiti ysirastia. - Me reserviläiset käytiin 2000-luvun alussa aktiivisesti eri jotoksilla ja meillä oli usein kolme partiota. Minä sen kai esitin, että voitaisiin järjestää myös naisille oma jotos, sanoi Hinkkanen. Hinkkasen mukaan naistenjotoksen suosio on ollut jatkuvaa, kun joka vuosi joukkueita ilmoittautuu mukaan. - Nytkin tulijoita olisi ollut enemmän, mitä voitiin ottaa mukaan. Jotoksen rasteilla on vuodesta toiseen perustehtäviä, mutta aina reserviläiset yrittävät joka vuosi kehittää jonkun uudenkin tehtävän, toteaa Hinkkanen. Ja maastovaelluksen päälle on tietysti sauna ja ruokailu. Onnellisia ollaan Tämän vuoden jotoksen aloittanut Taakse poistu -joukkue oli vaelluksen jälkeen väsynyt, mutta tyytyväinen. - Ollaan onnellisia. Sijoituttiin kolmanneksi ja jännitettiin parempaankin tulosta. Viimeisellä rastilla taisi kuitenkin meillä ote vähän herpaantua, sanoi Anita Muje. Tämän vuoden sijoitus oli Mujeelle paras naistenjotoksella ja hän uskoi nyt löytäneensä oikean joukkueen rinnalleen. - Parhaiten meillä meni ammunta, varusmiehen varusteiden nimeäminen ja lippaan täyttö, sanoi Muje. Mujeen mukaan sää oli loistava. - Maasto oli kyllä vetinen, mutta kukaan ei uinut matkalla. Maltilla etsittiin sillat purojen ylityksiin tai raahattiin puita ylityksiin. Osa joukkueista oli kuulemma heittänyt vaatteita pois ja kahlannut siellä puroissa. Tytär Anni Hirvonen huikkasi, että alussa he olivat vähän hienohelmoja, mutta sitten oli ihan sama, vaikka vähän jalat ja vaatteet kastuivatkin matkan edetessä. Kymmenen kilometrin maastovaellukseen joukkueelta meni aikaa viisi ja puoli tuntia. - Emme juosseet missään vaiheessa. Tehtävät ovat tärkeitä, nopeutta reitillä ei mitata. Suunnistus on kuitenkin tärkeää, että osaa mennä suoraan rastille. Tulee lyhyempi matka, sanoi Anita Muje. Ensi vuonna joukkue on lähdössä matkaan uudestaan.

Perinteinen naistenjotos käytiin Rautjärvellä loistavan lämpimässä säässä TILAAJILLE

Hae sivuilta

Uusimmat

Laakkonen Yhtiöt

PUNAMUSTA MEDIA OYJ

MEDIALIIKETOIMINTA

NÄKYVYYS- JA PAINOLIIKETOIMINTA

KAUPPAHUONE LAAKKONEN OY

AUTOTOIMIALA

AUTOKIINTEISTÖT LAAKKONEN OY

MUUT

Parikkalan-Rautjärven Sanomat

Ota yhteyttä

Laskutusosoitteet