Julkaistu 
Aleksi Keränen

Aikuiset maalarit esillä Kirsti-salissa

Rautjärven pääkirjaston näyttelynä alkoi tänään Simpelejärven opiston aikuisten maalausryhmän 38 työstä koostuva näyttely. Kolme viikkoa esillä olevat työt ovat kuuden taiteilijan tekemiä ja syntyneet kahden viimeisimmän lukuvuoden aikana. Viime keväänä näyttelyä ei voitu valitettavasti järjestää.

– Korona sotki työskentelyämme. Viime lukuvuonna 2019-2020 oltiin etänä maaliskuun puolestavälistä huhtikuun loppuun. Tänä lukuvuoden syyslukukauden olimme lähiopetuksessa ja jatkoimme tammikuun alusta maaliskuun alkuun monimuoto-opetuksessa ja lopun kevätlukukaudesta etänä. Kaikki on käyty läpi, ryhmän opettaja Maija Hallikainen kertoi.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Lopullisesta työstä ei näy onko se tehty etänä. Näiden kahden lukuvuoden aikana on käyty läpi kuvallisia elementtejä, kuten valo, varjo, värisävy, muoto, rajaus. Tutustuimme omakuvan, veden, pilvien ja maiseman teemoihin. Rinnalla on ollut myös kurssilaisten omia kuvia, joilla on hyvin suuri merkitys oman taidesuhteen luomisessa. Oppilaille on tärkeää, että työt ovat esillä. Se on hieno virstanpylväs.

Esillä olevia töitä yhdistää pyrkimys rohkeaan ja kokeilevaan ilmaisuun.

– Maalaamista on saanut lähestyä klassisemminkin, opettaja lisäsi.

– Näitä töitä ei ole tehty yleisöä miellyttääkseen. Pyrittiin siihen, että itseään pystyisi ilmaisemaan kuvalla ja saisi tuotua esille kuvailmaisua.

Kaikenikäisiä taideopiskelijoita opettavan Maija Hallikaisen mukaan aikuinen tarvitsee välineitä ja väyliä itseilmaisuun siinä missä lapsi tai nuorikin.

– Lapsella on oma maailmansa myös kuvailmaisussa. Aikuisena on hienoa löytää merkityksellisyyttä elämään kuvan tekemisen kautta. Ryhmässä opiskellessa tulee lisäksi sosiaalista kanssakäymistä. Aikuisopiskelijat ovat olleet mukana oppimisorientaation kautta.

Maalaaminen vienyt mukanaan

Simpeleläinen Niina Saukkonen korosti ryhmässä oppimisen merkitystä.

– Siinä edetään keskustelun kautta, kun toiset arvostelevat töitä ja neuvovat eteenpäin. Tulee opittua ihan eri tavalla kuin itsekseen tehdessä. Tämä on ollut hieno kokemus. Omat työt ovat olleet jossain vaiheessa ehkä hieman mitättömiä kokemuksia, mutta muiden töiden kanssa ne ovatkin yhteensopivia. Itsetunto nousee.

– Tämä on ollut sellainen ryhmä, jossa on pystytty puhumaan töistä avoimesti, kriittisesti ja kannustavasti. Muutin tänne viisi vuotta sitten ja aluksi oli hieman maansa myyneet tunnelmat. Onneksi pääsin tähän ryhmään mukaan. Lähdin maalaamaan ihan nollasta ja olen oppinut todella paljon. Maalaukseni syntyvät tunteista ja mielikuvista, työt kuljettavat mukanaan ja se on ollut terapeuttista, myöskin simpeleläinen Anne Hinkkanen täydensi.

Rautjärven Laikossa asuva Harri Lunkka sanoi kuvataideharrastuksen pitävän nuorena.

– Maalatessa ei mieti ikää. Silloin on niin vahvassa nirvanassa, että huolet, murheet ja velat unohtuvat kokonaan. Olo tuntuu 15-vuotiaalta. Olen kokenut maalatessani suuria ja äärimmäisiä tunteita. Välillä tuntuu, että on maailman paras maalaaja, välillä taas, että on se huonoin. Tunsin ryhmään liittyessäni, että olisi kuin kotiin tullut. Olen kehittynyt löytämään inspiraatiota useista lähteistä ja päässyt Maijan opissa kiinni maisema- ja muotokuvamaalaukseen. Taiteen tekemisen ydin on löytynyt: on tehtävä sitä taidetta, mitä haluaa.

Hän heitti ryhmäläisten keski-iän olevan 75 vuoden tienoilla: nuorimmat ovat kuusissakymmenissä ja vanhin 92-vuotias. Opettajavetoisessa tarkistuslaskennassa keski-iäksi paljastui 70,3 vuotta.

– Arvioni mukaan henkisen iän keskiarvo on ehkä 4,2 vuotta, sillä taide ja leikki vertautuvat toisiinsa. Henkisyydestä ei ryhmässä ole pulaa, Maija Hallikainen mainitsi.

Maalausprosessi korona-ajan kuva

Näyttelyn pystyttäminen ja usean kymmenen työn oikeaan paikkaan ripustaminen on nelikon mukaan yllättävän iso työ.

– Tämä käy oppitunnista, tässä on itse- ja vertaisarviointia, opettaja Hallikainen tuumasi.

Kivijärven toimintakeskuksella lähiopetukseen kokoontunut ryhmä on käynyt ennen korona-aikaa useammankin kerran Helsingissä perehtymässä maalaustaiteen nykytrendeihin. Tulevaksi kesäksi heillä on suunnitteilla maalauspäiviä sekä -retkiä.

– Pienillä paikkakunnilla varsinkin on tärkeää, että on ryhmä, jossa on samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Maalausprosessi on itse asiassa samankaltainen kuin korona-ajan elämä: sitä ei pysty hallitsemaan, sitä on vaikea suunnitella ja on vain pakko heittäytyä, Maija Hallikainen summasi.

Kommentoi

Hae sivuilta