Julkaistu    |  Päivitetty 
Aleksi Keränen

Futisvanhemmuus, tärkeä taustavoima

Katja Rouvinen (vas.), Anne-Mari Laukkanen ja Heli Tossavainen ovat monen muun vanhemman tavoin mukana mahdollistamassa jalkapallojunioreiden harrastamista. Aleksi Keränen Katja Rouvinen (vas.), Anne-Mari Laukkanen ja Heli Tossavainen ovat monen muun vanhemman tavoin mukana mahdollistamassa jalkapallojunioreiden harrastamista.

Parikkalan Urheilijoiden nuorten jalkapalloilijoiden harrastamisen ja pelireissujen mahdollistajina on suuri joukko aktiivisia vanhempia.

Katja Rouvisen, Anne-Mari Laukkasen ja Heli Tossavaisen pojat pelaavat 2011-2012-syntyneiden joukkueessa. Lisäksi Anne-Marin vanhempi poika pelaa 2009-2010-syntyneiden ikäluokassa. Nämä molemmat joukkueet aloittivat viime vuonna nappulaliigaturnauksissa kiertämisen, samalla alkoi myös futisvanhemmuus sekä heillä kolmella että lukuisilla muilla junioreiden äideillä ja isillä.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Ei harmita, ei sitten yhtään. Mukavaa on ollut, jalkapallojaoston rahastonhoitajana toimiva Katja sanoo.

– Vaikea nähdä, että tätä toimintaa olisi, jos ei tätä tehtäisi yhdessä, jaoston sihteeri Heli säestää.

– Pyrin olemaan kaikissa vieraspeleissä mukana ja näissä kotiturnauksissa apuna talkoissa, Anne-Mari kertoo.

– Hyvänä esimerkkinä talkoohengestä ovat nämä vierustoverini, joiden pojat eivät ole tänään pelaamassa, mutta he ovat silti mukana talkoissa, hän jatkaa Katjaan ja Heliin viitaten.

Iltavuoron puolelle

Kotiturnaus vaati kanttiinin osalta paljon valmisteluja ja sisälsi erilaisia työtehtäviä – kanttiinin tuotteet täytyi leipoa ja kuljettaa paikalle, itse ottelutapahtuman aikana täytyi olla seuran fanituotetiskin takana uusien lippisten ja tuubihuivien myyjänä ja illan päätteeksi laskea kassaan kilahtaneet rahat sekä tehdä loppusiivous. Keskiviikon ottelut alkoivat kello 16.45, kanttiinitavaroista vastanneet talkoolaiset tulivat paikalle tuntia ja viittätoista minuuttia ennen alkuvihellystä.

– Iltayhdeksältä ollaan kotona, Katja, Anne-Mari ja Heli arvioivat täten päälle kuusituntiseksi kertynyttä rypistystä.

Kolmikko korosti myös sitä, että tämä oli vain heidän osuutensa turnausjärjestelyistä. Esimerkiksi itse ottelutapahtumien järjestämiseen liittyviä asioita ovat kentän varaukset, otteluohjelmien suunnittelu ja tuomarien hankkiminen. Näistä sekä kaikista muista asioista talkoolaiset sopivat keskenään työnjaon ennen jokaista kotiturnausta.

Viestintä toimii

– Meillä on useita eri osa-alueisiin keskittyviä Whatsapp-ryhmiä. Joukkoon mahtuu esimerkiksi yleinen tiedotusryhmä ja kanttiiniosaston oma ryhmä, Heli kertoo.

Kaikkien kolmen ikäluokan eli 2009-2012-syntyneiden yleisessä tiedotusryhmässä on nelisenkymmentä jäsentä. Lisäksi tällä kaudella nappulaliigataipaleensa tänä kesänä aloittaneilla nuorimmilla eli 2011-2012-syntyneillä on oma tiedotusryhmänsä. Kahviotoiminnan ryhmässä on kaikkien ikäryhmien vanhemmat edustettuina ja heitä on hieman alle parikymmentä.

– Kahvion toiminta on täysin vapaaehtoista. Meillä ei ole kiintiövuoroja, eikä tässä kaikki vanhemmat olekaan mukana. Koko toiminta pyörii täysin vapaaehtoistyöllä, Heli sanoo.

Kaikilta junioripelaajilta on vähintään yksi vanhempi mukana näissä pikaviestiryhmissä, joten tieto tavoittaa nopeasti ja kattavasti sekä vanhemmat että pelaajat.

Reissupäivilläkin pituutta

Vieraspeleihin sekä treeneihin kulkiessa hyödynnetään kimppakyytejä, jotka jokainen porukka sopii keskenään. Esimerkiksi ennalta sovittuja tai vaihtuvia kuljetusvuoroja ei ole.

– Meillä on aina kannustusjoukkoja mukana pelireissuilla. Joukkueet eivät ainakaan vielä käy peleissä ilman vanhempia, Heli kertoo.

Talvella PaU:n juniorit pelasivat hallipelejä Imatralla ja Lappeenrannassa. Kesän nappulaliigaturnauksia on pelattu kotikentän lisäksi Kerimäellä, Kulennoisissa, Anttolassa, Enonkoskella ja Savonlinnassa.

– Eri turnauksissa voi olla eri määrä pelejä, yleensä noin kolme per joukkue. Kyllä siihen pelireissuun vähintään se viisi tai kuusi tuntia matkoineen menee.

Tiimihupparit tilauksessa

Katja Rouvisella ja Heli Tossavaisella oli keskiviikon kotiturnauksen asusteena ”Suosikkipelaajani kutsuu minua äidiksi” -tekstillä varustettu tiimipaita. Anne-Mariltakin tällainen löytyy, mutta keskiviikkoillan asukokonaisuuteen paita ei sisältynyt.

– Näitä paitoja on yhteensä kymmenellä äidillä joko yhtenä tai kahtena kappaleena. Seuraavana suunnitelmana on tilata hupparit näiden t-paitojen kaveriksi, yhteneväisiin asuihin pukeutuvat futisäidit kertovat.

–Lasten harrastamisen mahdollistaminen on hieno ja tärkeä asia. Futismutsien porukka on tiivis ja viihdymme keskenämme myös pelikuvioiden ulkopuolella, Heli sanoo.

Isät yhtä tärkeitä

Heli Tossavainen haluaa korostaa, että talkootyötä eivät tee pelkästään äidit.

– Esimerkiksi valmennushan meillä on kokonaan isien hoidossa. Isiä on paljon myös kuskaamassa, valokuvaamassa ja yleisössä kannustamassa. Heidän toimestaan on myös videokuvattu lähes kaikki poikien turnaukset.

– Ehkä naisille tämä yhteisöllisyys futiksen ympärillä on ollut jotenkin helpompaa ja tärkeämpää kuin miehille. Kaipaa sitä samanhenkistä juttuseuraa ja yhdessä tekemistä, ja kyllä ne miehetkin siellä turnauskatsomossa jännittävät ja kannustavat, mutta eivät ehkä niin näkyvällä ja kuuluvalla tunteella kuin myö.

Kommentoi

Hae sivuilta