Julkaistu    |  Päivitetty 
Aleksi Keränen

Kolmekymppinen Käskynkkä

Parikkalan Kalevalaisten Naisten Runorukki lausui kaksi runoa. Molemmat olivat vastavalmistuneelle Käskynkälle osoitettuja onnittelurunoja vuodelta 1990. Runot olivat kirjoittaneet Otto Räsänen ja Reino Hinkkanen. Parikkalan Kalevalaisten Naisten Runorukki lausui kaksi runoa. Molemmat olivat vastavalmistuneelle Käskynkälle osoitettuja onnittelurunoja vuodelta 1990. Runot olivat kirjoittaneet Otto Räsänen ja Reino Hinkkanen.

Parikkalan vanhainkoti Käskynkän 30-vuotissyntymäpäiviä vietettiin tänään.

Juhlatilaisuuden juonsi toimipisteen vastaava Jonna Kamila. Kunnan tervehdyspuheenvuoron piti kunnanvaltuuston puheenjohtaja Marjatta Laukkanen. Hän kertasi Käskynkän historiaa aina vuodesta 1982 saakka, jolloin perustettiin vanhainkodin sijaintia pohtinut työryhmä.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Vaihtoehtoja oli kahdeksan, aina Kiipolasta kirkolle, kaikkea siltä väliltä. Esitetyistä paikoista yksi toisensa jälkeen putosi pois ja jäljelle jäi kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: terveyskeskuksen etelänpuoleinen rantatontti eli niin sanottu Sahanrannan hotellitontti ja tämä Satumäen paikka. Kun Sahanrannan tonttia todellakin oli hotellirakentamiseen ajateltu, päädyttiin vanhainkoti sijoittamaan tänne Satumäkeen. Jälkiviisaana voi kukin pohtia, oliko tämä sittenkään paras vaihtoehto.

Sijainnin vastustajilla oli monta argumenttia – jos kerran vanhainkodin pitää sijaita Kangaskylässä, miksi sijainniksi on mietitty radan takana olevaa tonttia, kun asiakkaita täytyy sinne joka tapauksessa autoilla kuljettaa.

– Toiset kokivat radan uhkaksi ja olivat sitä mieltä, että asukkaat saattavat jäädä junan alle. Esillä oli kovaa kyläpolitikointia ja kaikkia argumentteja käytettiin, kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1980-luvun paikallispolitiikkaa muisteli.

Marjatta Laukkanen kertoi puheenvuorossaan Käskynkän olleen suoranainen ylpeydenaihe, jossa kävi paljon kunnan vieraita ministereitä myöten. Hän muistutti myös, että moni parikkalalainen on vuosikymmenten saatossa saanut Käskynkässä hoitoa, kuka lyhyemmän ja kuka pidemmän aikaa.

– Kaikki te, jotka täällä olette työskennelleet ja työskentelette, teette valtavan ansiokasta työtä. Toivotan hyvää syntymäpäivää ja kaikkea hyvää niin henkilökunnalle kuin talon asukkaille.

Lausuntaa ja laulua

Parikkalan Kalevalaiset Naiset esittivät Runorukki-kokoonpanollaan runonlausuntaa. Molemmat lausutuista runoista olivat Käskynkän avajaisia varten kirjoitettuja, ne olivat kirjoittaneet Otto Räsänen ja Reino Hinkkanen. Runonlausunnan jälkeen kanttori Väinö Vanhanen säesti pianolla kolme yhteislaulua: Karjalaisten laulun, Arvon mekin ansaitsemme sekä Nuoruusmuistoja. Näin savolaista syntyperää olevana on jälleen kerran pakko tunnustaa kateellisuutensa Karjalan heimolle maamme komeinta maakuntalaulua koskien.

Tilaisuuden virallisen ohjelman päätteeksi Jonna Kamila tarinoi muutamia sattumuksia Käskynkän hoitajien 1990-luvun alkuvuosina pitämästä muistivihkosesta.

– Näitä syntymäpäiväjuhlia oli odotettu. Meillä täällä Käskynkässä järjestetään aika paljon tapahtumia asukkaille, myös sellaisia, joihin kutsutaan heidän omaisensa, Jonna kertoi.

Syntymäpäiväjuhlilla oli kutsuvieraina lukuisia Käskynkän historiaan liittyviä henkilöitä entisistä hoitajista aina vanhainkodin johtajaan asti. Yksi heistä oli Parikkalan kunnan sosiaalijohtajana Käskynkän rakentamisen aikaan sekä vuosia vielä sen jälkeenkin toiminut Soili Myllys.

– Perusperiaate ei muutu. Ihminen tarvitsee viimeisille vuosilleen hyvää hoitoa ja osaavaa hoitohenkilökuntaa, hän kiteytti.

Kommentoi

Hae sivuilta