Pääkirjoitus: Esimerkillistä työtä

Opettajilla voi olla erittäin suuri, kauaskantoinenkin merkitys opetettaviensa elämään.

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka peruskoulun liikuntatunnit ovat vieneet ihmiseltä ilon liikkumista kohtaan jopa loppuiäksi. Valitettavan usein koululiikunnasta jääneet negatiiviset kokemukset ja vaikutukset profiloituvat johonkuhun tiettyyn opettajaan. Samoin vaatimustasonsa vuoksi mielipiteet hyvinkin jyrkästi joko tai -muotoon jakanut lukioaikainen englanninopettajani tuntui traumatisoineen tukun taideylioppilaita.

Asialla on varmasti toinenkin puoli, sillä jotkut lapset ja nuoret ovat saaneet oppivelvollisuusikäisinä niin suuren innon liikkumista kohtaan, että siitä on tullut vähintäänkin merkittävä harrastus, joillekin jopa ammatti. Esimerkkinä mainittu englannin lehtori puolestaan totesi, että hänen antamansa yhdeksikkö vastaa muiden opettajien kymppiä. Kysyin sitten, miksi hän niitäkään sitten jakelee. En saanut vastausta, mutta sen tiedän, että ne kaksi oppilasta, ketkä häneltä täydet kympit joiltain yksittäisiltä kursseilta saivat, lähtivät opiskelemaan englannin kieltä ja kirjallisuutta yliopistoon ja ovat sittemmin valmistuneet opettajaksi ja kääntäjäksi.

Sama sapluuna pätee musiikkiinkin: viikonlopun Harjulinnan ja Rautjärven pääkirjaston konserteissa kuultiin yhteensä lähes neljääkymmentä nuorta soittajaa, joille musiikki jäänee elämään vähintäänkin rakkaana harrastuksena. Jotkut saattavat saada siitä ammatin ja todella monella siihen on eväät, sillä jo tuossa iässä tarvitaan luontaisen lahjakkuuden lisäksi tietynlaista harjoittelulahjakkuutta ja ennen kaikkea -motivaatiota.

Jos soittelisi tai lauleskelisi niin sanotusti omaksi ilokseen ja muiden kiusaksi, voi senkin tason harrastaminen muodostua yllättävänkin käteväksi. Nuorena oppimillaan taidoilla voi vaikka yllättää eläkkeelle jäävän nuoruusvuosiensa opettajan.