Kolumni Tuomiopäivän kello tikittää, eli kuinka maailma taas kerran tuli hulluksi

Alkavan kevään kunniaksi halusin kirjoittaa elämäniloisen, luonnon uudelleensyntymistä käsittelevän naminamikolumnin, mutta en pysty. Kirjoituksesta tuli ajankohtaan sopiva kärsimysnäytelmä, koska maailman uutisista ei juuri ilo pursua. Ilmastonmuutos, demokratioiden alasajo, suvaitsemattomuus. Sota. Jälleen kerran sota. Pahimmissa kuvitelmissani näen ensi kesän sellaisena kuin se on Hans Wagnerin valokuvateoksessa Viimeinen kesä : ainutlaatuinen värivalokuvakertomus Suomesta kesällä 1939 (Gummerus, 1985): viimeiset kauniit päivät ennen lopullista tuhoa, viimeiset vanhat hyvät päivät.