Kolumni | Aika aikaansa kutakin, eli suuri ja mahtava kyllästymisen pelko

Suosikkikirjailijani Veikko Huovisen novellikokoelmassa Ympäristöministeri (1982) on littlejuttu – Huovisen itse käyttämä määre lyhyistä tarinoistaan – nimeltään Hyvästi luonto. Ikänsä luonnossa samoillut metsämies Ilari Tepasto tekee viimeisen eräretkensä, koska on perin juurin kyllästynyt kaikkeen metsään ja luontoon liittyvään. Hän ei enää ikinä halua haistella nuotiolla tervassavun atomisaastettakin pahempaa katkua, eikä astua tunkkaiselle sammalmättäälle. ”Haista huilu, luonto. En ihaile sinua!” Ilari huutaa, ja lähtee ajelemaan Land Roverillaan kohti kaupunkia, jota hän pitää luontoon verrattuna ylivertaisena paikkana.