Kolumni Kielillä puhumisesta ja saunomisesta – ja että võru on varattu!

Sain lukijapalautetta! Viime kolumnini käkiaihe kirvoitti pari ystävää jakamaan käkikokemuksiaan maailman turuilta. Esimerkiksi baijerilaisen käen kukkuessa on karjalaisen matkailijan sydän läikähtänyt lämpimästi. Aivan erityisen hieno oli tarina Armenian vuoristosta: siellä, 400-luvulta peräisin olevan muinaisen luostarin käytyään, matkailijamme oli kokenut tarpeelliseksi lepuuttaa hetken jalkojaan monasterin ulkohuussissa. Puuceen ovesta aukesi kaunis Kaukasuksen vuoristoniitty, ja mörskän vieressä kasvoi tuomi. Senpä oksalle sitten lennähti toimituksen hetkellä paikallinen käki kukkumaan. Ystäväni kertoi, että puuttui vain tutut hyyskälukemiset eli Aku Ankat, niin oli kotoisan karjalainen tunnelma muuten.