Sähköautolla Utsjoelle?

On taas aika vaihtaa talvirenkaat. Itse en siihen enää pysty, pitäisi olla erikoistunkit ja momenttiavaimet, keski-ikäinen selkänikään ei kestä. Eli en osaa. Onneksi paikkakunnalla on hyvä rengasliike, jolla on selkeä ajanvaraussivu netissä. Ei tarvitse jonottaa puhelimessa tai paikan päällä, vapaat ajat voi etsiä kotona kaikessa rauhassa.
Tänä vuonna renkaiden vaihdattaminen ei ollut ongelma. Vuorotteluvapaalaisena aikaa on, eikä aamuisin ole pakko lähteä minnekään. Normiaikana pitkää työmatkaa ajavana talvirenkaiden vaihto vaatii tarkkaa suunnittelua. Jos vaihdatan ne liian aikaisin, pilaan kuutostien nastarenkailla, jos liian myöhään, riskeeraan oman ja lähimmäisteni hengen. Kitkarenkaat eivät ajotyylilleni ja -taidolleni sovi. Olen päätynyt siihen tulokseen, että mieluummin vaihdatan renkaat liian aikaisin kuin myöhään. Arvostan henkeä ja terveyttä kuutostietä enemmän. Keväällä ajetaan takatalven pelossa varmuuden vuoksi viikkotolkulla turhaan talvirenkailla, joten miksi syksyllä pitäisi vaihtoa viivyttää viimeiseen asti.
Ajan pitkää työmatkaa, koska on pakko. Olen ajanut jo yli 20 vuotta. Lukuisista yrityksistäni huolimatta en koskaan saanut Parikkalasta vakituista työpaikkaa ja perhesuhteiden takia en voi muuttaa lähemmäs työpaikkaani. Istun autossa kaksi tuntia päivässä, hiilijalanjälkeni on melkoinen. Haaveilen sähköautosta. Nyt ajan hybridillä, mutta se on kaupunkilaisen auto, ei maalaisen: maantieajossa sähköllä kulkemisen osuus on vähäinen. Sähköauto on kuitenkin kallis, ja kaikki uusi pelottaa. Entä jos haluan mennä peräkärryn kanssa Parikkalasta Utsjoelle neljänkymmenen asteen pakkasessa, riittääkö sähkö tai saanko riittävän usein auton jossain ladattua? Jos saan, miten monta tuntia lataamiseen menee? Onko joku sähköautoja ideologisesti vastustava kiusallaan parkkeerannut bensakotteronsa latauspaikalle? Ei kiireisellä toimihenkilöllä ole aikaa istuskella huoltoasemalla tuntikausia kahvia siemailemassa.
Sähköautolla voisin kuitenkin uskotella itselleni tekeväni jotain maailman pelastamiseksi. Vaikka ei sähköautoilukaan päästötöntä ole, jollain se sähkö pistorasiaan tuotetaan. Mieluiten en ajaisi autolla niin paljon kuin nyt, mutta julkisilla en pysty töissä käymään. Jos asuisin kylillä, olisi juna teoriassa vaihtoehto, vaikka se pidentäisi työpäivääni kohtuuttomasti. Hinkua Etelä-Karjalaan! -hanke on käynnistelemässä kimppakyyti-palvelua, mutta sellainen ei minulle käy, koska haluan olla vapaa menemään omien päähänpistojeni mukaan, enkä välttämättä jaksa virka-ajan ulkopuolella olla sosiaalinen.  
Pitkä työmatka on rasite paitsi ympäristölle, myös minulle. On siinä silti myös hyviä puolia. Saan kaikessa rauhassa kuunnella musiikkia tai Yle Areenan puheohjelmia. Nykyautoista puuttuu se tärkein lisävaruste, eli cd-soitin, joten olen joutunut ottamaan Spotifyn. Äänikirjoja voin onneksi kuunnella Heili-kirjastojen tarjoaman Ellibs-palvelun ansiosta ilmaiseksi. Mieluummin silti olisin sen ajomatkan sijaan kotona kuuntelemassa musiikkia äänilevyiltä, mutta korvessa asumisella on hintansa.