Ydintalvihorros

Jotenkin sitä aina syksyn edetessä miettii kaikenlaista kiertokulkua alkamisineen, etenemisineen ja päättymisineen. Puiden kellastuneet lehdet putoavat maahan, on koko ajan pimeämpää ja kylmempää – aivan kuin aika hidastuisi kohti pysähtymispistettään ennen talven tuloa.

Syyssäästä ja syksystä vuodenaikana muutenkin tulee helposti nostalginen, mutta hieman murheellinenkin olo. On osattava päästää irti menneestä aurinkoisesta ja lämpimästä ajasta sekä samalla hyväksyttävä se, että talvi on jo ovella. Oikeastaan ne kaikista ankeimmat ja masentavimmat hetket ovatkin tässä loka-marraskuun aikana, jolloin on myös se pimein aika vuodesta.

Jokaiselle vuodenajalle löytyy kannattajansa, vaikka epäilenkin, että pimeimmästä ja kosteimmasta loppusyksystä erityisesti nauttivat vain väittävät niin ja ovat oikeasti kesän leirissä, mitä suosikkivuodenaikoihin tulee. Alkava talvi on kuitenkin jo asia erikseen ja siitä tykkäämisen ymmärtää huomattavasti helpommin. Talvellakin viihtyy, jos lämpötila pysyy siedettävänä pikkupakkasen ja noin viidentoista miinuscelsiuksen välillä puhumattakaan sitten siitä riemusta, kun maassa on lunta ja ulkonakin loskasäitä mielekkäämpää.

Hieman sitä miettii aina tulevan talvenkin yli, sen ajalle nyt vähintään.

Ukrainassa käytävä sota sekä sen suorat ja epäsuorat seuraukset ovat yksiselitteisen järkyttäviä. Siinä missä Härmässä, muualla Euroopassa sekä erityisesti Isossa-Britanniassa ihan aiheellisestikin pelätään, kuinka rahat riittävät sähkölaskuihin ja riittääkö toisaalta sähköä pahimmassa tapauksessa kaikille sitä tarvitseville, on kyyti Ukrainassa vielä kymmeniä kertoja kylmempää. Samoin ruoan hinnan kallistuminen on valitettavasti meidän kohdallamme hieman ensimmäisen maailman ongelman kuuloinen dilemma, kun taas Ukrainassa koko ruoan riittävyys sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä on suoranainen elinehto.

Kun meillä aika tuntuu hidastuvan paikoilleen syksyn ja talven saumakohdassa, on Ukrainassa päinvastainen tilanne: kello käy kiivaasti kohti kylmeneviä kelejä.

Vaikka sotauutisointi on menettänyt shokeeraavimman tehonsa ja muuttunut kuluneen kahdeksan kuukauden aikana puuduttavan puoleiseksi, ei sota itsessään ole muuttunut mihinkään tai jos on, suunta on entistä epäinhimillisempään ja raaempaan päin. Tämä on syytä muistaa ja samalla ymmärtää ukrainalaisten auttamisen tärkeys niin heidän kotimaassaan kuin Suomeen saapuvien tai täällä jo olevien pakolaisten osalta.

Jos avunantajat vaipuvat horrokseen, voi hyvinkin olla, että herääminen ydintalven aattoyönä on liian myöhäistä.