Julkaistu    |  Päivitetty 
Anne Uppman

Kotiseutunäytelmä syntyy ryhmässä muistelemalla

Edellinen Sirkka Laineen kirjoittama kotiseutunäytelmä esitettiin noin vuosi sitten Simpeleen Nuorisoseuran 120-vuotisjuhlassa. Raine Hämäläinen Edellinen Sirkka Laineen kirjoittama kotiseutunäytelmä esitettiin noin vuosi sitten Simpeleen Nuorisoseuran 120-vuotisjuhlassa.

Kirjailija Sirkka Laine vetää Rautjärven kansalaisopistossa opintoryhmää, joka työstää yhdessä näytelmää satavuotiaan Suomen kunniaksi. 

Kotiseutumuisto kuvaelmaksi – Suomi 100 -työryhmä kokoontuu syyslukukaudella 22 tuntia pohtimaan näytelmän sisältöä. Keväällä alkaa sitten esityksen hiominen.

– Näytelmän kirjoittaminen ryhmässä on mielenkiintoista. Aloitin sen Kantolan perheen kirjoittajana. Kirjoitimme sitä ryhmänä radioon, mutta jokainen teki työnsä kotonaan. Yhdessä pohdimme sisältöjä, kertoo Sirkka Laine.

Ensimmäisen kokemuksen varsinaiseen ryhmäkirjoittamiseen hän sai muutettuaan Rautjärvelle parikymmentä vuotta sitten. Silloin alettiin valmistaa Laikon, Metsäkylän ja Pajarinkylän vaiheista näytelmää, jonka nimeksi tuli Verenpisara.

Laine muistaa pari hankaluutta näytelmän kokoamisessa. 

– Murre oli erilainen kuin Parikkalassa. Siinä riitti pohdittavaa. Toinen asia oli se, että työryhmässä kaikki puhuivat yhtä aikaa ja kaikilla oli hirmuisesti ideoita. Näytelmän edetessä siinä oli aivan liikaa rooleja. Karsiminen aloitettiin 72 roolista. 

Laine oli pitänyt juhlanäytelmän tiimoilta keväällä pari ideointikokousta, joiden tuloksena näytelmässä päätettiin keskittyä koulumaailmaan 1950-luvun keskivaiheilla. Kyseessä on joku kyläkoulu, jossa on niin opettajia, oppilaita kuin keittäjäkin. Lisäksi näytelmään tulee muutama muu kyläläinen kuten esimerkiksi poliisi.

Ensimmäisessä työryhmän kokoontumisessa oli mukana kahdeksan henkeä. Työryhmään mahtuu vielä niin kirjoittajia kuin näyttelijöitäkin. Sirkka Laine toivoo näyttelijöiksi erityisesti lapsia, liikkuuhan näytelmä koulumaailmassa. 

Kommentoi

Hae sivuilta